Ennen - jälkeen

Pakko nyt itsekin ryhtyä tähän.

Olen huvittanut tänään itseäni katselemalla valokuvia vuoden takaa aina viime viikolle saakka. Voin muuten kertoa, että hyvä valmentaja saa ihmeitä aikaan. Lisäksi, kun saa osaavan ja kehityskelpoisen hevosen alle ja sisimmässä kytee suuri palo oppia, vuodessa tapahtunut kehitys on aika silmiinpistävä. En edes ole mitenkään hurjan aktiivisesti valmentautunut, ehkä suunnilleen parin viikon välein olen päässyt käymään tunnilla - jos sitäkään. 

Mitäpä sitä enempää selittelemään. Istuntani on kokenut melkoisen muutoksen, Akulta lähtenyt aika monta kymmentä kiloa läskiä, ryhti on parantunut ja meno näyttää kaikinpuolin paremmalta. Kaikista upeinta olisi se, että heinäkuussa 2014 voisin taas puoliksi myötähäpeästä katsella tämän vuoden kuvia, ja naureskella, että kylläpäs sitä ollaan taas menty eteenpäin. :)

Sunnuntaina kävimme Jokelassa seurakisoissa. Ohjelma oli helppo A:2 ja tulos ihan ok 62,4%. Verryttelyssä Aku tuntui aivan käsittämättömän hyvältä. Istuin selässä ja mietin, että voi hyvää päivää. Edes kotona se ei ole hetkeen tuntunut niin hyvältä! Aku keskittyi ihan täysillä, oli kuulolla, rento, letkeä ja kuitenkin riittävän energinen. Tein lyhyen ja kevyen verryttelyn, sillä lämpötila kiikkui lähempänä kolmeakymmentä, enkä halunnut väsyttää Akua. 

Kävelin ensin pitkin ohjin, jonka jälkeen keräilin ohjia hieman tuntumalle, jotta Aku venyttäisi eteen ja alas. Aloin jo käynnissä pitkällä ohjalla väistättämään ympyrällä takapäätä ulos, jotta saan sisäohjan läpi ja Akun tukeutumaan ulko-ohjaan. Vähän vasta-asetuksia, ja sitten piiiitkällä ohjalla ravissa eteen ja alas. Vartin päästä pikkuhiljaa ohjia käteen ja kootumpaan muotoon. Siirtymisiä, väistöjä diagonaalilla ja ympyrällä, parit laukannostot ja keskiravit. Siinäpä sunnuntain miniatyyriverryttely kiteytettynä.

Kaikki oli hyvin, kunnes verryttelyn jälkeen suuntasimme maneesiin ja radalle, jossa Aku säikähti korkeista ikkunoista maneesin pohjaan heijastuvia aurinkoläikkiä. Siltä meni pasmat ihan sekaisin, hölmö ei meinannut ollenkaan uskaltaa kulkea karmaisevien aurinkolaikkujen ohi! Ja nämä auringonsäteet näkyivät hiekassa ainoastaan radan puolella, joten mulla ei ollut aikaa totuttaa Akua niihin. Alkurata meni siis mönkään, koska Aku jännittyi ja varoi astumasta valopilkkujen päälle, enkä saanut sitä kunnolla avuille. Alkupäästä ohjelmaa tuli siis paljon vitosia. Keskivaiheilla meno alkoi kuitenkin jo rentoutua, ja loppuohjelmasta tulikin melkein pelkästään 6.5 ja 7! Myös alakerrasta tuli Akulle 6.5, kuuliaisuudesta ja ratsastajan avuista 7, joten alkukankeudesta huolimatta prosentit nousivat selvästi kuudenkymmenen paremmalle puolelle. Olen ihan tyytyväinen tulokseen, sillä ko. suoritus oli ensimmäinen he a -tasolta tältä kaudelta, luokka oli avoin kaikille ja 30 lähtijän joukosta sijoituksemme oli 11. 

...yllätyskuvia tältä päivältä

Mun oli tarkoitus käydä tänään ihan yksikseen ratsastamassa, mutta kaverini lähtikin yllättäen seurakseni tallille. Käytin tietenkin tilaisuutta hyväksi, ja nappasin kameran mukaan, sillä kaverini on todella hyvä kuvaamaan hevosia.

Ilman sen kummempaa esittelyä, alta löytyy todistusaineistoa! 

Meinas lähtee käsistä. :D Villiheppa!

Niin hieno. <3

Pikakuulumisia

Aku otti torkut keskellä kenttää sillä aikaa, kun ratsastaja puuhasteli 20x60m rataa kentälle kisaharjotuksia varten. :)

Aku on ollut viime aikoina ihan super. Pääsimme pitkästä aikaa valmennukseen sunnuntaina, ja on ihanaa huomata, että joka kerta menemme eteenpäin ja valmentaja vaatii korkeampia tavoitteita ja parempaa suoriutumista. Sairaslomasta huolimatta Akun kunto ja kantovoima on kokoajan parantunut, ja painokin alkaa olemaan aika optimaalinen. Ruuna on vielä hieman vatsakas, mutta raskasrakenteisesta suomenhevosesta en haluakaan mitään ruikkua. Lisäksi treenien kokoajan kovetessa Akulta vaaditaan enemmän voimaa, kantovoimaa ja jaksamista, joten on hyväkin, että sillä on mistä tehdä lihaksia.

Olen vähän jo käynyt maastoilemassa, mutta oikeastaan vasta nyt uskaltaisin jalan kanssa lähteä kunnolla. Pääkopalle ja kropalle tekisi mielettömän hyvää päästä painelemaan maastoon ihan kunnolla. Kuitenkaan mille tahansa pohjalle ei jalan takia voi lähteä, mutta metsässä pitäisi olla ainakin yksi pitkä ja hyväpohjainen baana, jonne voisi ensi viikolla lähteä tykittämään - varmaan verhoan Aku-Puksuttimen pumpuliin päästä varpaisiin, ettei jalkoihin vain käy mitään. ;)

Aku kävi kiropraktikon käsittelyssä viikonloppuna, ja voi vitsit miten rentoa, letkeää ja ilmavaa ravia herra sen jälkeen esitti! Vaikkei selästä mitään ongelmakohtia löytynytkään, eron huomasi selvästi.

Loppuun vielä viihdyttävä kuva viime kunniakierrokselta - näitä lisää! Hahah, älkää kysykö mistä moinen ilme, muissa kuvissa nauroin... Aku tykkää tykittää kunniakierroksilla, viimeksikin hypähteli innosta! :)

Ongelmat selätetty!

Päästiin Akun kanssa pitkästä aikaa kisakentille sairasloman jälkeen - ja tosi hyvällä fiiliksellä.

Olipa hauska taas tajuta, kuinka paljon on taas kahden kuukauden aikana edistynyt ja hiffannut asioita. Mulla oli jo edellisenä iltana ratsastaessa tosi hyvä, rauhallinen ja varma fiilis. Saikkuilun jälkeen meillä on Akun kanssa toiminut älyttömän hyvin. Koko ajan yhteiseloon löytyy enemmän sitä jotain. Oon ehkä löytänyt omaan tekemiseeni sitä oikeanlaista keskittymistä. Enää en vain sombaile pitkin kenttää ilman päämäärää, vaan pyrin alkukäynneistä asti keskittymään jokaiseen asiaan mitä teen ja suunnittelemaan, mitä miltäkin ratsastuskerralta haen.

Sunnuntain kisoissa alkuverkassa oli aivan superfiilis. Aku oli todella rento, kuuliainen ja se liikkui eteen hyvin ja tahdikkaasti. Yksi suuri tekijä oli varmasti se, että sain verkata rauhassa melkein tyhjässä maneesissa - siellä oli hyvin tilaa, ja vain vähän hälinää ympärillä. Meillä molemmilla oli siis rauha.

Ratsastuskenttä oli muutaman sadan metrin päässä, ja sinne kävellessämme osa tästä suurenmoisesta rauhasta jäikin matkalle... Aku oli kuitenkin koko ajan kuulolla, vaikka miljardit mammuttipaarmat häiritsivätkin herkkähipiäistä herraa.

Radalla mulla oli ensimmäistä kertaa oikeasti helppo olla. Aku liikkui eteen omalla moottorilla, ja pienistä tahtirikoista ja protestoinnista huolimatta se oli tosi kiva ratsastaa. Itse tein joitain mokia, esimerkiksi unohdin siirtyä käyntiin B:ssä, josta -2 pistettä. Tiet olisin myös voinut ratsastaa huolellisemmin, ja valmistella voltit paremmin. Yhden siirtymisen Aku veti kyllä itse pitkäksi. Se ei kuunnellut ollenkaan istuntaa, ja heittäytyi ihan typeräksi. Olen ihan varma, että sitä oli juuri purrut paarma, koska ruuna ei yleensä harrasta sellaista temppuilua.

Tuloksena oli 62,8% ja sijoitus 7/38. Prosentteja olisi ollut yli 63 ja sijoitus 4., mikäli olisin muistanut radan oikein, hahaa.... No, ei sillä niin väliä, pääasia oli, että nyt oli sitä oikeanlaista meininkiä radalla. Vaikka taaskaan en tietenkään ollut itseeni tyytyväinen! Akuun kylläkin. :)

Alakertaan tuli ilahduttava määrä seiskoja, ja radaltakin sen yhden ravi-käynti-ravi mokan nelosen (oli muuten kahden kertoimella...) lisäksi muita ala-arvoisia numeroita ei tullut. Seiskaa ja 6,5 oli melkein kaikki. 5,5 oli ainoa huono numero, joka tuli oikeiden teiden seuraamisesta. Hoh, ensi kisoissa siis ehdottomasti tarkkuutta siihen!

Hihii, tuo häntä on niin hulvaton! :)