Viikko ilman ratsastusta

Vain pihinää ja kihinää kuuluu, kun tämä tyttö yrittää puhua. Ääneni on siis totaalisesti kadoksissa. Mites ihmeessä mä nyt Akua komennan? 

Omassa treenaamisessa tulee huomenna täyteen viikon ratsastustauko. Sunnuntaina Akulta oli kenkä puoliksi irti, ja kengittäjämme oli tietysti juuri silloin reissun päällä. Aku sai tossunsa heti illalla kuntoon, mutta minulla ei ollut aikaa jäädä odottelemaan. Viikolla olen taas ollut hieman kipeä ja uuden periodin alkaessa myös luennoilla olen joutunut käymään - on se kumma, kun koulunkäynti häiritsee hyvää harrastusta!

Tänään piti mennä tallille, mutta tosiaan ääneni on todella huonossa jamassa ja flunssa painaa vielä hieman päälle. Päätin, että luovutan suosiolla ja parantelen itseäni tämän illan, jotta huomenna ollaan valmennuksessa iskussa.

Onneksi kaverini kävi Akun kanssa tunnilla keskiviikkona, joten A ei ole ihan koko viikkoa seissyt. 

16.2.14 

16.2.2014

Nyt on tullut ihan kivasti kysymyksiä ja toivepostausideoita. Yritän parhaani mukaan viikonlopun aikana kirjoitella jostain aiheesta. Tähän mennessä on kyselty seuraavista aiheista: minun ja Akun alkutaival, Akun ruokinta, tarkempi kisakalenteri, tulevaisuuden suunnitelmat pitkällä tähtäimellä, Akun viime kesän jalkaongelma ja yleisesti vaivojen ennaltaehkäisy ja hoito sekä Akun valmentaja.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kun kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa

Kiitokset minun ja poikien ikuistamisesta kuuluu Heidi Innalalle (http://koiranunta.kuvat.fi/). Suosittelen!

Keskittymisvaikeuksia...

...hevosella työnteossa ja ratsastajalla yritysjuridiikan tenttikirjan parissa...

Meillä piti tänään olla valmennus, mutta lopulta se peruuntui. Akulla on yleensä alkuviikosta useampi vapaapäivä, sillä tosiaan asun ja opiskelen itse Helsingissä ja talli on Lopella. Yleensä alkuviikko menee Helsingin päässä luennoilla ja muita koulujuttuja tehdessä, ja loppuviikosta torstaina tai perjantaina pääsen taas tallille. Joku voi ehkä kauhistua, mutta Aku liikkuu yleensä vain noin 3 tai 4 kertaa viikossa. Silloin tällöin myös kaverini käy ekstrana liikuttamassa Akua. Kuitenkin tuollakin määrällä ollaan saatu hyviä tuloksia: Akulle on tullut valtavasti lihaksia (oikeisiin paikkoihin) ja kunto on hyvä. 

Olen myös tullut siihen tulokseen, että Akulle sopii tämä systeemi, jossa vapaat ovat kaikki putkeen. Tänään kuitenkin tilanne tuntui olevan toinen, sillä Aku oli varsinainen villiponi. Tulimme maneesiin niin, että siellä oli juuri toinen ratsukko kävelemässä loppukäyntejä. Akulle ei todellakaan ole mikään ongelma olla yksin missään paikassa, mutta ahdistusta tuottaa suuresti laumatoverin katoaminen. Kaverin lähdettyä, Aksu viskoi muutaman kerran päätään ja selkeästi ilmoitti, että tämä ei käy. 

Kävelystä ei meinannut tulla mitään, sillä A yritti koko ajan livistää raville. Alkuverryttely ravisssa ei ollut nähnytkään rentoutta, vaan korvat maneesinovelle suunnattuina suomenjunttura ravasi pingottuneella ja korkealla niskalla epämääräistä töksähtelevää ja jännittynyttä keskiravia. Yritin epätoivoisesti saada ratsua rauhoittumaan - huonolla menestyksellä. Otin pienen timeoutin (lähinnä siksi, että saisin itseni koottua ja rauhoitettua, jotta välttäisin enteilevän raivokohtauksen) ja pysähdyin miettimään. 

Plan A: Ajattelin kokeilla, josko villiponi rauhoittuisi kunnon höyryjenpäästelystä. Nostin siis laukan ja laukkasin kevyessä istunassa ympäri maneesia molempiin suuntiin. Pitkät sivut täysiä, ja ennen kulmaa kiinni. Laukkasin varmaan 10 minuuttia, kunnes Aku alkoi puuskuttaa siihen malliin, että uskoin saaneeni pahimmat pöllöenergiat pois. Olin pahasti väärässä... 

Plan B: Päätin tehdä käynnissä harjoitusta, johon vaaditaan Akulta kunnolla keskittymistä. Ehkä sille ei sitten jäisi aikaa sekoiluun? Tein melko kootussa käynnissä neliöharjoituksia. Ensin ratsastin 90 asteen kulmia väistättämällä takapäätä ulos. Jos Aku ei meinannut myödätä rehellisesti, otin seis ja jäntevästi pidin kunnon ohjasotteen (en vetänyt, vaan vain itsepintaisesti pidin) ja odotin, että Aku itse myötää. Heti, kun näin tapahtui, hölläsin hieman sormilla ja näin palkitsin Akun oikeasta reaktiosta. Seuraavaksi jatkoin neliöharjoitusta niin, että väistätinkin etupäätä takaosan sijaan takaosakäännöksen tyylisesti. 

Näiden harjoitusten jälkeen Aku oli jo vähän paremmin avuilla, mutta sama hilluminen jatkui ravissa. 

Plan C: Bastoksen opit käyttöön. Ravasin melko matalassa muodossa keskiympyrällä yliasettaen ja taivuttaen päätä sisään. Ulkokäden vein enemmän ulos ja eteen, jotta antaisin paremmin tilaa myös ulkolavalle. Kun hetkittäin sain A:n rauhoittumaan eikä se juossut alta pois, tein samaa laukassa. Enää meno ei ollut niin kiireistä, mutta ei sitä nyt hirveän rauhalliseksikaan voinut kutsua. Tein vielä samaisella keskiympyrällä yliasetuksia, jonka jälkeen suoristin ja asetin hieman ulos, taas suoristus ja yliasetus.

Kun suunnitelma C:kään ei meinannut kunnollla tehota, siirryin perusharjoitukseen (jota mun olisi ehkä pitänyt tehdä heti alkuun): siirtymisiin. Matalassa muodossa otin aina noin viisi askelta ravia, jonka jälkeen käyntisiirtyminen, taas muutama askel käyntiä ja raviin. Heureka! Joko tämä harjoitus oikeasti toimi, tai ravipätkät olivat niin lyhyitä, ettei Aku ehtinyt lähteä alta pois. Loppuravit sujuivatkin sitten hyvin, ja reilun tunnin taistelun jälkeen urakka oli ohi ja tulosta voisin luonnehtia tasapeliksi. :)

Pikkupoika <3 Kunnon vaahdosta päätellen ainakin suu sillä toimii (vaikka vielä levottomasti,
tosin hurjan paljon se on alkuajoista rauhoittunut)

Lukijat! Edellisen postauksen kommenttivyöry ei päätä huimannut (pyöreä 0), mutta edelleen kysymys- / toivepostausehdotus on voimassa. Mikäli tulee jotain mieleen, laittakaa ihmeessä viestiä tulemaan. :)

PS. Katsaus yli lajirajojen: ihanaa Suomen jellonat!! Perjantaina kaatuu toinenkin naapurimaa ja sunnuntaina kultajuhliin, eikös niin? ;)

Lempee...

...poitsujen välillä. ;)

Ihanaa ystävänpäivää ja märkiä pusuja kaikille lukijoille! 

Ystävänpäivän kunniaksi voisin toteuttaa jonkunlaisen toive- tai kysymyspostauksen. Joten, tuleeko teille lukijoille jotain erityistä aihetta, asiaa tai ilmiötä, josta haluaisitte tietää tai kuulla enemmän? 

Ideoita, kysymyksiä ja ehdotuksia vain kehiin!

Tänään meillä oli taas oman valmentajan tunti. Keskityttiin lähes täysin mun käsiin. Kummallisesti mun oikea käsi on heikompi, se lähtee huomaamatta työntymään eteen ja samaan aikaan kyynärpää loittonee kyljestä ja olkapää nousee ylös. Bastoksen valmennusvideolta huomasin ongelman laajuuden itsekin. Kuvat voivat valehdella enemmän kuin tuhat sanaa, mutta video näyttää totuuden peittelemättä ja todella rujolla (joskin myös parhaalla) tavalla. 

Oikea käteni on siis heikompi, mutta samalla hitaampi. Vasen käsi kompensoi oikean käden heikkoutta olemalla ajoittain vahva ja passiivinen. Siinä vasta parivaljakko! Toinen on heikko ja toinen passiivinen... Keskityimme siis tunnilla siihen, että pidän oikean käteni jäntevästi omalla paikallaan enkä anna sen lähteä valumaan eteen. Kun Aku pyrkii ylös ja pois peräänannosta, mun tulee jäntevästi pitää oikean käden tuntuma, ja samalla vasemman käden nimettömällä vaatia Aku takaisin raameihin. Tätä hetken tehtyämme tuli taas sellaisia ahaa-elämyksiä, että. Siirtymiset olivat loistavia ja kaikki oli vain parempaa, kun Aku oikeasti myötäsi. Jos menen täysin vaistojen ja tottumuksen varassa, luulen käyttäväni oikeaa kättäni oikein, vaikkei todellisuudessa näin ole. Valmentajan avulla ymmärsin, että oma asentoni on aivan väärä. Nyt pitäisi vain keskittyä omiin pikku kätösiin ja tottua uuteen tapaan pitää yläkroppaa, vaikka se tuntuisikin ihan vinolta.

Tässä kuvassa näkee selvästi, kuinka mun oikea käsi on paaljon edempänä ja ylempänä kuin vasen. 

Lisäksi oikein käden nyrkki on avonainen (eli käden vaikutus on heikko), kun taas vasen on nyrkissä oikein. Koska vasen
käsi on vahva (ja ehkä passiivinenkin), Aku ei ole täysin myödännyt ja se kurkkaa kaiken huipuksi vasemmalle.

Tallilaisten kanssa sovimme, että maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina meille tulee polocrosse-valmentaja! Hauskaa. En itsekään tiedä ihan täysin, minkälainen laji kyseessä, mutta siis sekoitus hevospooloa ja lacrossea. Tämä vuosi alkaakin mielenkiintoisesti eri lajeihin tutustuen, kun on treenattu jo temppuja ja seuraavaksi poolon ja lacrossen sekoitusta. :)

Täältä lisää infoa lajista.

Jos siis teillä on kysymyksiä mielessä, niin kommenttia tulemaan!

Temppuilua Onnenmaassa

Huhheijaa! 

Taas ollut ohjelmantäyteinen sunnuntai. Marcin Mach piti stuntti- ja temppukurssia tänä viikonloppuna tallillamme. Eilisen Bastoksen valmennuksen takia en päässyt eilen katsomaan, mutta tänään olin oikeaan aikaan tallilla. Kävin itsekin kokeilemassa sirkusponihommia Eetun kanssa, ai että miten hauskaa!

Valuu? :D 

Temppuilun jälkeen menin ratsastamaan Akulla. Aksu oli jotenkin todella hyvällä päällä koko päivän, ihan ihmeen iloinen koko ajan. Tiedä sitten mitä kevättä silläkin rinnassa... Yleensä siis Akun perusilme on todella nyrpeä, mutta tänään se hörisi ja silmät tuikkien ja korvat hörössä tutkaili maailmaa. Temppuilusta innostuneena kokeilin viedä Akuakin korokkeelle. Ensin se oli hirveän pelottava, mutta näyttäessäni, ettei hätää ole, ukkeli uskalsi nopeasti nostaa etujalkansa sen päälle. Temppuilut onnistuivat myös selästä käsin. Naureskeltiin tallilaisten kanssa, että sitten kun piffaamiset onnistuvat Akun kanssa oikeasti, niin opetan sen piffittelemään tuollaisen renkaan päällä. ;)

Sirkusheppa!

Akun jälkeen kävin tallin uuden tulokkaan Lajanan selässä. Lajana on nykyinen siitostamma ja entinen kenttäkilpahevonen, joka oikeastaan viettää jo eläkepäiviä, vaikka mitään vikaa ei ole. Se on tehnyt useamman varsan, ja ymmärtääkseni toiminut viime ajat vain maastoilupollena. Olen ihan totaalisen myyty sille tammamammalle, sillä Lajana on juuri kuin unelmieni hevonen: puoliverinen (holstein), neljä korkeaa sukkaa ja iso läsi. Olen päättänyt jo kauan aikaa sitten, että vielä joku päivä ostan ensimmäisen oman hevoseni, ja se tulee olemaan samantyyppinen kuin tuo Lajana. Niin kaunis ja upealiikkeinen tamma!!

Palataan vielä eiliseen. Tosiaan Paulo Bastoksen valmennuksessa oli taas ilo olla. Aku oli perjantaina jotenkin ihan kamala: painoi kädelle ja oli todella levoton suustaan. Eilen verryttelyssä siinä ilmeni vähän samoja vikoja, vaikkei läheskään yhtä pahana kuin edellisenä päivänä. Aku kyllä raspattiin vasta vähän aikaa sitten, mutta juttelin sen omistajan kanssa, että ehkä katsotaan sinne suuhun jos samat ongelmat vielä jatkuvat. Ja siis Aku on todella harvoin huono. Se saattaa ratsastuksen aikana olla huono, mutta yleensä aina paranee ja on lopulta hyvä. 

Sama suun levottomuus oli siis mukana myös Bastoksen valmennuksessa (vaikkakin paljon lievempänä). Paulo keskittyi opettamaan, kuinka painopisteeni on erittäin tärkeässä asemassa sulkuja ja avoja tehdessä (ja siis ylipäätään ratsastaessa). Minun pitää uskaltaa ympyrällä mennessä siirtää painoani enemmän ulos, ja toisaalta tehdessä sulkua ympyrällä painon pitää taas olla enemmän sisäpuolella. Helposti myös lukitsen ulkokäteni, enkä anna hevoselle tilaa liikkua edestä.

Teimme siis paljon sulkuja ja avoja  ja ensimmäistä kertaa elämässäni sulkuväistöä laukassa. Valmennus oli tosiaan englanniksi, joten hetki piti miettiä, että "mitä ihmettä tuo mies tahtoo, että tulen to centerline and half-pass, siis ihanko oikeasti!?". No, siinä sitä mentiin, ollaanhan me tehty väistöjä, laukkaa ja sulkua, joten mikäs se ongelma muka olisi. :D Aku pehmeni, rentoutui niskasta ja keveni suusta tunnin aikana todella kivasti. Laukkaosuudet meni aivan superhyvin, jopa se hankala vasen kierros, jossa laukka tipahtaa helposti nelitahtiseksi.

Loppuun teimme hieman piaffiharjoituksia. Aku kuumeni niistä ihan älyttömästi, meinasi hyppiä pystyyn ja kääntää takapäätä valmentajaa kohti. Vaikka Aku ei tee teknisesti oikeaa piaffia (vielä), niin sen treenaaminen kehittää lihaksia hyvin.

Tästä on taas hyvä jatkaa ja treenailla kotosalla vielä viitisen viikkoa, kunnes maaliskuun puolessa välissä startataan kisakausi 2014. ;)

Paulo Bastoksen kouluratsastusklinikka + liikkuvaa kuvaa

Noniin. Tänään sitä taas oltiin kansainvälisen valmentajan silmien alla. Aluksi jännitti, että miten käy... Lopulta jännitys katosi ja keskityin vain sisäistämään kaikki neuvot ja ajatukset. Aku ei ehkä ollut ihan paras mahdollinen, mutta siis ihan upea silti.

Kiitos <3

Huomenna kirjoittelen ja julkaisen pidemmän tekstin. Sen verran mainitsen, että tein ensimmäistä kertaa elämässäni sulkuväistöä laukassa - ei se ehkä tekniikaltaan ollut täysi kymppi, mutta tilanteeseen nähden meni hienosti. Nyt viimein rohkaisin mieleni ja tässä sitä liikkuvaa kuvaa meistä. ;) Kiitos kaverilleni Helkalle luottokuvaajana olemisesta. 

Söpöysvaroitus

Tänään käytiin tekemässä Akun, Akun omistajan ja yhden tallilaisen kanssa ihana pitkä käyntimaasto päivällä. Lunta on tullut parin päivän aikana sen verran, etteivät tiet enää olleet liukkaita ja metsäpoluilla oli hyvä kulkea. Akun mielestä kävely on ihan nössöjen hommaa ja herra olisikin mielellään vedellyt täysiä kaikki ylämäet. ;)

Lisäksi maailman suurin persoona Costo pääsi ensimmäistä kertaa maneesiin juoksentelemaan äippänsä kanssa. Voi luoja, en oikeasti ole törmännyt yhtä valloittavaan varsaan koskaan! Niin mainio jäbä: utelias, rohkea, iloinen, pirteä, hauska, hellyyttävä ja osaa pussailla eli pistää turvan rullalle ja tulee pusuttelemaan naamaa. Ihana kaikin puolin.

Jos joku on oikeasti kiinnostunut varsasta tai sen emästä, niin käykää katsomassa lisää infoa täältä.

Ensi viikon lauantaina meillä on taas tiedossa Paulo Bastoksen (klikkaa linkkiä, jos haluat tietää lisää) kouluratsastusklinikka. Olemme pari kertaa käyneet Akun kanssa hänen valmennuksessaan, ja joka kerta saatu paljon irti. Innolla odotan lauantaita, nimittäin olemme molemmat kehittyneet aivan valtavasti viime kerrasta.

Kehitystä

Ensin pitää hehkuttaa: JEEEE kylmät tappopakkaset pitäisi olla ohi tältä talvelta! Onpa ihanaa ratsastaa ja olla, kun ei jatkuvasti ole varpaat tai sormet jäässä. 

Aksun kanssa ollaan taas otettu iso harppaus eteen päin. Mä olen pikku hiljaa oppinut käyttämään omaa keskivartaloa, mikä on ihan ehdoton juttu, jos aikoo oikeasti koota hevosta oikein. Jos Akun kanssa lähtee vetokisaan käsillä, niin on varmaa, että ratsastaja on se häviäjä. Joten oman kropan hallinta ja tarpeen vaatiessa jäntevä istunta on ihan ykkösjuttu nyt.

Aku on saanut lisää lihasta ja hiiiirveästi voimaa syksyyn verrattuna. Siitä kehkeytyy varsinainen villiponi, eilenkin oikein hyppäsi ilmaloikan ja yksi päivä hyppi pystyyn. Mahtavaa! :D Niinkään se hyppiminen ei ole mahtavaa, vaan se, että kunnon kohotessa ja tehtävien haastavuuden lisääntyessä siitä alkaa löytyä se kuumeneva puoli, joka saa koko hevosen kasvamaan silmissä ja esiintymään. Mietitään esimerkiksi Totilasta - en nyt kommentoi mitään siitä showravista tai epäilyttävistä ratsastusmetodeista - mutta siinä hevosessa vain on joku uskomaton karisma, joka saa aikaan kylmät väreet. Semmoista karismaa ja uhkuvaa voimaa olisi upeaa saada tämän kauden radoillekin.

Ollaan valmennuksissa tosiaan treenattu kootussa ravissa muutaman askeleen nsiirtymisiä vielä kootumpaan, lähes passagemaiseen (huomaa loppu -maiseen: ei siis mitään  passagea, mutta siihen suuntaan) raviin. Ja voi hykkyrät sentään, miten siisti on se tunne, kun suomenjunttura nousee edestä, laskee takaa, kintereet tooodella alla ja lähtee keinumaan ja askel viipyy ilmassa normaalia koottua ravia pidempään!

Mä olen muutenkin saanut viime valmennuksien aikana ahaa-elämyksiä. Kyllä voi kestää kauan tajuta, että hevosen oikeasti tarvitsee olla läpi - aina. Onhan se läpi, mutta olen edelleen liian kiltti enkä tarpeeksi vaativa. Aku saattaa joskus mennä kierroksenkin, että yritän puuhastella selässä jotain... Ensin pyydän vähän, sitten kiroan, kun ei hommat toimi ja jankutan samoja juttuja, kunnes se sitten rehellisesti myötää (siis niin, että niska, suu ja leuka rentoutuu, eikä mitenkään vain puoliksi). Ihan väärin! Mun pitäisi joka ikinen kerta vaatia se heti. Ei kohta tai melkein, vaan heti kunnolla. Koska ratsastaja on hevosensa kouluttaja. Jos annan sen puuhata omiaan, se luulee, että se on ihan fine.

Kun vaadin jokaisen askeleen olemaan sellainen kuin haluan, niin hitsi vieköön. Siirtymiset ovat parantuneet paljon ja ihan oikesti se hevonen jopa kuuntelee ja odottaa. Edelleen monta monta kertaa joudun (usein jämäkästikin) vaatimaan sen myötäämisen, mutta koko ajan Aku uskoo nopeammin ja pysyy raameissa paremmin.

Kyllä voi suomenhevonen nousta!!!

Tänään kävin myös jumppailemassa Leeviä. Se oli oikein hyvänmielenponi taas. Tehtiin vain matalassa muodossa perus jumppaa, ravissa ja käynnissä avoa, pieniä väistätyksiä ja sellaista pientä.

Jotenkin oon ajatellut, että kevääseen ja kilpailuihin on ihan hirveän pitkä aika, mutta nythän on jo helmikuu! Ensimmäisiä kilpailuita oon ajatellut johonkin maaliskuun puoleen väliin. Tässä on vielä puolitoista kuukautta aikaa hioa asioita ja kasvattaa niin ratsastajan kuin hevosenkin voimaa. :)