lauantai 22. syyskuuta 2012

Akun ja Pikon kanssa Senaatintorilla!

Olipahan kokemus!

Tänään Helsingissä vietettiin Autonomian aika -festareita ja samalla auton vapaapäivää. Senaatintori oli vaihtunut hevostoriksi, jossa esiinnyimme Pikon, Akun ja poitsujen omistajan kanssa. Voin sanoa, että on aika upeeta istua hevosen selässä Helsingin tuomiokirkon juurella, auringon paistaessa ja syksyn tarjotessa vielä viimeisiä lämpimiä päiviään - ja kaiken lisäksi iloisten ihmisten ympäröimänä! Fiilis paikan päällä oli ihan mieletön!


Aamu lähti käyntiin kahdeksan pintaan, kun lähdettiin ABC:n pihasta kohti Helsinkiä. Keskustassa  on muutenkin aina yhtä ihanaa ajaa hevostraikun kanssa, mutta jotta elämään saataisiin vielä lisää jännitysmomentteja, käytiin vielä Yliopistonkadun toisessa päässä kääntymässä, ja toteamassa, että jollei auto hyppää betoniporsaiden ylitse, niin on pakko peruutella takasin päin ja kiertää toisesta suunnasta... Loppujen lopuksi pääsimme perille tapahtumapaikalle - ja vielä ihan ajoissa!


Piko tsiigailee, että mihin ihmeeseen sitä ollaan jouduttu :D

Päivään kuului kaksi katrilliesitystä Senaatintorilla, Ville Virtasen käskyjulistuksia Silvolan Hemmingin selästä, hevoshuutokauppa (Piko "myytiin" 150 ruplalla ;) sekä kulkue ratsupoliisien johdattamana Espan läpi Hietalahdentorille ja sieltä takaisin.

Piko oli tapansa mukaan niin nätisti! On uskomatonta millaisen luonteen ja hermot tuo vasta 5-vuotias ruuna omistaa. Ei haitannut ohitse rämistelevät ratikat eikä värikkäät ilmapallot!
Ei kyllä ihan jokaisen hevosen kanssa voisi lähteä tuollaiseen tapahtumaan ratikoiden, isojen yleisömassojen, pyöräilijöiden, ilmapallojen, bussien, rumpalistien, valokylttien ja räpsyvien salamavalojen sekaan. Kaikki meni kuitenkin hienosti, vaikka Aku kävikin aika töräkkänä ja puuhaili omia piffipaffisarjojaan pitkin matkaa. :D 

Enempää höpisemättä päivä oli hieno, ja alta löytyy kuvia!














maanantai 17. syyskuuta 2012

Huhheijjaa...

Ei mennyt lauantain kisat ihan niinkuin oli tarkoitus... Noh, välillä tulee vähän takapakkia, ei voi mitään. Aku oli vielä verkassa ihan ok, mutta saman tien radalle päästyämme tapahtui joku ihme lamaannus, ja Akulta katosi kaikki puhti ja energisyys. Lähinnä tuntui siltä, kuin olisi ratsastanut nälkiintynyttä laamaa. :D Aivan kamalaa...

Luultavasti viime viikko on ollut turhan rankka, ja se kostautui sitten kisoissa. Periaatteessa rata oli "ehjä" viimeistä laukannostoa keskihalkaisijalla lukuunottamatta. Mitä siinä sitten tapahtui, en tiedä, mutta Aku ei vain nostanut laukkaa, vaan lähti hirveetä hirvenravia kohtia tuomareita. Sitä häpeän määrään... Lopulta sain kuitenkin laukan nostettua, mutta voi jösses soikoon! Ja toinen tuomari ei taaskaan tykännyt... rivien välistä pystyi lukemaan suoranaiset haistattelut. Toinen antaa kutosta ja toinen 4,5... jep jep. Semmonen 6% ero taas vaihteeksi. Mutta ei sentään ollut suurimpia sinä päivänä. Muun muassa voittajalla oli 9% ero... En jaksa enää edes vaivautua vaahtoomaan asiasta. :D

Nyt otetaan hetken aikaa vähän kevyemmin, ja mennään rauhaksiin, pidetään kivaa ja unohdetaan kunnon treenaaminen tällä viikolla. Ensi lauantaina kyllä on taas jännät paikat, sillä lähdetään Helsinkiin esiintymään suomenhevoskatrilliin. Esiinnymme markkinoiden yhteydessä ja kuljemme pitkin Helsingin keskustaa! Varmasti upea kokemus. :)





Leevistä löytyy taas videota tältä päivältä. Pari vapaapäivää + hirveä maailmanlopun tuuli = kuumahko poni. ;)


PS. Leevin pitää aina kuskata eväitä mukana. ;) Ponin mielestä työnteko onnistuu ihan hyvin suu täynnä lehtiä!

tiistai 11. syyskuuta 2012

Hurjia piste-eroja vol. 349

Järvenpään aluekoulukisat 9.9.12

On se nyt kumma! Pitäiskö sitä oikeasti vaihtaa rautiaaseen puoliveriseen, niin saisi tietää millä tasolla sitä oikeasti mennään... Sunnuntaina käytiin poninpompulan kanssa Järvenpäässä. Mutta ennen, kun alan vaahdota piste-eroista, haluan hehkuttaa kuinka ystävällistä ja mukavaa porukkaa kisoissa oli! Aivan huippu fiilis saapua kisapaikalle, kun liikenteenohjaajista lähtien kaikki ovat yhtä hymyä, palvelu on ystävällistä, ohjeet selkeitä ja toimintaa nopeaa - sekä kaiken kukkuraksi toimihenkilöt ja järjestäjät toivottavat tsemppiä koitokseen. Lisää tällaista! :)

Mutta sitten itse valittamiseen... On turhauttavaa, kun ihan ok radasta (jossa oli pari heikkoa kohtaa, mutta myös paljon hyvää) toinen tuomari antaa 63,2% ja toinen 56,6%. Missä vika? Onko kouluratsastuspiirit puolillaan rasisteja? Muiden tuloksia selatessani kävi ilmi, että huomattavan usealla suomenhevosella ja ponirotuisella oli kaikista suurimmat piste-erot. 

Mitä pitäisi ajatella, kun tuomarit istuvat autoissaan vierekkäin, näkevät samasta kohtaa saman liikkeen, ja silti toinen antaa 5,5 pistettä "anna enemmän ohjaa" ja toinen 8 pistettä "Hieno käynti!" kommentin kera?

Kirjava poni on kai kaikista pahin. Tuleehan muillekin välillä suuria piste-eroja, koska kyseessä on arvostelulaji, ja joskus toinen tuomari on linjaltaan tiukempi kuin toinen, ja joskus taas tuomarin sijainti vaikuttaa, sillä jostakin kohdasta katsottuna hevosen vinous saattaa jäädä pimentoon tms. Mutta tuloksia selatessa ko. kisojen tuomarien linja oli yhtenäinen näitä tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta... Turhauttaa, kun haluaisin saada todellisen tuloksen, eli sillon, kun menee huonosti huonot pisteet ja silloin, kun toimii, hyvät pisteet. EN siis tässä vikise, että "typerät tuomarit eivät anna hyviä pisteitä", vaan sitä, että on vaikeaa arvioida omaa suoritusta, kun näkemyksissä on niin suuria eroja...

Ja kyllä, tiedän ja olen myös sisäistänyt sen, että kouluratsastus on arvostelulaji, ja kukaan ei koskaan pysty arvostelemaan täysin objektiivisesti, ja jos ei tätä kestä, on syytä vaihtaa lajia. Mutta mielestäni asioista saa ja pitää puhua ääneen. Minkä takia ratsastusmaailmassa edelleen on rasisteja, jotka katsovat rotua tai väriä, ja unohtavat arvostella sitä, mitä näkevät sillä tietyllä hetkellä, siinä tietyssä paikasssa? Ja tämä pätee niin hyvässä kuin pahassakin. Tuntuu myös väärältä, jos selkeästi huonosti esittämästäni liikkeestä tai rikosta tuleekin hyvät pisteet - ei sekään palvele tarkoitusta. Itse ainakin kilpailen tarkoituksenani kehittyä. 

Mutta ei auta itku markkinoilla. Treeniä ja startteja vain lisää. Ehkä vielä jonain päivänä keksitään objektiivisuus-pilleri, jonka tuomarit joutuvat nielemään aina ennen kilpailuja. ;) 

Mutta vaikka poni kenkkuili alkutervehdyksessä ja parit siirtymiset meni pitkäksi, olin ihan ällikällä lyöty Lepan hermoista! Joo, Leevi oli varsinkin radan alkupuolella jännittynyt, mutta ei tehnyt mitään muuta kuin hirnahti, kun kesken radan äänentoistolaitteista kuului iso pamahdus! Itse kyllä hätkähdin kesken laukkaympyrän, että mikäs kolmas maailmansota täällä alkaa. :D
Vapaa käynti oli myös aivan uskomaton. Joskus kirjoitinkin, että käynti on Leevin heikkous, sillä se menee todella herkästi passimaiseksi. Mutta tosiaan, toinen tuomari räväytti vapaasta käynnistä 8 ja varusti vielä kehut huutomerkin kanssa! Upeeta.

Alla pätkiä radalta (ja myös radan kiertämisestä). Kuvauspaikka oli hankala, ja välillä kamera heilui niin pahasti, että laitoin tosiaan vain osia radasta. Sekä sensuroin mm. järkyttävimmän alkutervehdyksen ikinä!

Omaanki silmään pisti, että ravin tahti olisi saanut olla rennompi ja rauhallisempi. Joissain kohdissa poni hieman tikittää, eikä jännityksen takia tosiaankaan näytä miten hienoon raviin oikeasti pystyisi. Laukkaosuudet olivat jo parempia ja käynti puhdasta!



Muita kuulumisia

Tällä viikolla tarkoituksena on keskittyä täysin Akuun, sillä lauantaina olisi koitoksena ESRAn aluemestaruudet. Aika jännät paikat, sillä siellä pitäisi startata ensimmäinen helppo a -luokkani. Akuhan on vanha konkari, ja onneksi suokkimestauuden luokkana on kenttäkilpailuohjelma nro 6, eli a-tasoa helpoimmasta päästä.
Aku on toiminut aivan törkeän hyvin viime aikoina. Ainoa ongelma on oma oikea jalkani... Lantioni on mitä ilmeisemmin taas sijoiltaan (ratsastin kesällä erästä stunttihevosta, ja mentiin sitten kunnolla ympäri, ja hevonen kaatui päälleni... hups). Sen takia raviväistöt vasemmalle ovat ihan täyttä tuskaa, ja epäonnekseni se on vielä Akunkin huonompi suunta. Reeniä reeniä, ja paljon venyttelyä, niin ehkä siitäkin selvitään. :)

Ja pakko vielä sanoa, että on aivan mieletöntä, kun Aku nyt siirtyi maneesitallille. En ole koskaan eläissäni ratsastanut maneesitallilla (paitsi tietysti joskus aikoinaan ratsastustuntilaisena), ja olen aivan innoissani, että minun ei tarvitse ratsastaa Akun kanssa vesisateessa, koska voin mennä sisälle maneesiin! Elämän pieniä iloja, joten kaikki te, joilla on mahdollisuus maneesiin, olkaa tyytyväisiä ja muistakaa iloita siitä. :)

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Joskus menee kehnommin...

...mutta toisaalta, ilman huonoja hetkiä onnistumiset eivät tuntuisi niin antoisilta. ;)

Eilen kävimme treenaamassa Leevin kanssa raviradan ratsastuskentillä. Ajatus oli harjoitella tulevan viikolopun koulukisoja varten harmonisesti, elegantisti sekä herkästi ratsastajan ja ratsun saumattoman tasapainon ja yhteistyön kasvattamiseksi. Ja mikä oli lopputulos? Lepa liitää pitkin kenttää jännittyneenä ja täysin pois avuilta... välillä huudetaan (toim.huom: siis poni huusi, mutta minunkin teki muutaman kerran mieli...) ja välillä lentää pukki. 
Leevi selvästi oli jännittynyt paikan takia: raviskan kenttä on avoin tila, jossa on aina ennen käyty estekisoissa (stressaavaa puuhaa sekin). Treenaamisesta ei tosiaan tullut mitään, mutta ainakin poni sai liikuntaa! Lopuksi hypättiin pari pientä estettä mielenvirkistykseksi. Niistä poni meni oikein mielellään yli - jotain positiivista!



Leevin jälkeen vuorossa oli Aku ja Piko, joiden kanssa myöskään homma ei toiminut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Aku parani loppua kohden ja mukaan mahtui kyllä myös hyviäkin pätkiä. Piko taas oli hieman tahmealla päällä ja sitten välillä taas viipotti semmoista kyytiä, että ihan kun ei koskaan olisi kuultu sanaa "tahti". Noh, molemmista pojista alla kuvia niiltä ratsastuksen onnistuneilta hetkiltä.



Huomatkaa sävy-sävyyn asustus ;)

Rapsutusta kiitokseksi :)

Kun 3/4 päivän ratsastettavista oli tavalla tai toisella ollut nihkeitä, alkoi jo itse neiti ratsastajaakin epäilyttää, että missä se vika nyt oikein onkaan. :D Kuitenkin nro 4 eli Heppu oli nätisti, joten usko itseeni palasi vähitellen takaisin. Vaikka takana tiellä pärisi ja paukkui lava-auto, Heppu ei lähtenyt juoksemaan, vaan pienen kavahduksen jälkeen kuunteli hienosti ja rauhoittui saman tien. Päivän kohokohta oli (taas) pressujen kohtaaminen, joka alkaa olla jo Hepulle helppo nakki. ;)




sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Sänkkäriä ja muuta mukavaa

Taas on viikko vierähtänyt (vähän liiankin nopeaan) heppaillessa. Typerä flunssa vaan jaksoi piinata, mutta nyt on nenäliinojen päivittäinen kulutus vähentynyt ainakin 90%, eli siitäkin selvittiin!

Perjantaina olin Pikolla valmennuksessa, ja illalla touhuttiin taas suokkivauvan kanssa.
Piko on saanut aivan uudenlaista virtaa ratsastaessa. Se liikkuu omalla moottorilla ja suunta on kokoajan eteen! Alussa oli vähän vaikeuksia, koska Pikolla ei ollut niin selvää omaa eteenpäinpyrkimystä, mutta nyt se on vihdoin löytynyt. Tänäänkin mentiin semmoista haipakkaa pitkin kenttää että! Laukkakin nousee upeasti ja kokoajan pienemmillä ja herkemmillä avuilla.
Valitettavasti Pikosta ja Akusta ei hirveästi ole kuvia, sillä harvoin saan raahattua ketään kuvaamaan kyseiselle tallille. Ensi viikolla kuitenkin pitäisi jotain todistusaineistoa olla luvassa!

Komea poika!

Ja Heppu on aina yhtä mainio! Puskiin ryntäily ja jungertaminenkin (suomennos: venkuilu, vääntelehtiminen, yleinen heiluminen tien reunasta reunaan) on vähentynyt huimasti. Hepun kotitallilla ei ole kenttää, joten pihassa ja pihatiellä olemme tähänkin asti puuhailleet. Nyt syksyn tullen tietenkin tulee kunnon sänkkärit ja oma kenttä on myös rakentumassa pihaan - niitä odotellessa!

Selkäännousu! Heppu lähes poikkeuksetta malttaa aina seistä paikallaan, ja
odottaa, että kuski kiipeää puikkoihin. :)

Käynnissä Heppu hakeutuu jo tosi hyvin kuolaimelle ja koko ajan pidempiä
 pätkiä. Aina välillä heitellään päätä ja vastustellaan, mutta eipä 3-vuotiaalta
voi olettaakaan vielä huimia suorituksia!

Keskittyneet


Tällä kertaa ravailtiin ihan suoraan, eikä tehty Hepun mielestä niin
hauskoja pyrähdyksiä metsikköön. :D

Joka ratsastuskerran rutiini: kengänkärkien nuuhkiminen. :)


Satulaa pois!

Pitäähän sitä vähän pusutella ;)

Hepun mielestä pihlajan syöminen oli
mielekkäämpää puuhaa kuin sen edessä
poseeraaminen. :D

Hieno poika!

Leevin kanssa olimme tänään pellolla. Sateiden takia pohja oli todella pehmeä ja upottava, joten hirveän pitkää rutistusta ei voinut tehdä, eikä poni liikkunut erityisen hyvin jalkojen upotessa pehmeään peltoon. Kuitenkin otettiin muutama videopätkä, joista pieni kooste alapuolella. Sunnuntaina olisi vuorossa aluekoulukisat Järvenpäässä, eli loppuviikko menee sitä varten treenaillessa!