Samurai ja suomenhevonen

Helsingin Sanomat 31.5.2014

Kirjaimellisesti kaiken osaava Piirron Voikko! Suomenhevoselta luonnistuu yhteistyö myös Japanin samuraiden kanssa. Yabusame on yksi vanhimmista japanilaisista taistelulajeista, jossa jousiampujat ampuvat 300m kujalla täysiä laukkaavan hevosen selästä.

Piko on ollut ihan the Big King harjoituksissa ja kyllä jaksaa japanilaiset hehkuttaa, kuinka hieno hevonen! Piko ottaa lungisti ennen kujaa ja kun on aika lähteä, niin menee ihan tuhatta ja sataa 300 m kujan, pysähtyy ja taas ottaa lungisti ennen seuraavaa vuoroa. :D

Yabusame -näytökset su 1.6. klo 13 & 18 Laakson stadionilla Helsingissä - menkää kattoo meijän maailman upeinta samuraisuokkia Pikoa. ;--)

Talvi tuli...

HYI sanon. Suomen kesä on sateinen - mutta onneksi se on lyhyt. ;--)

Ehdin jo pohtia yksikseni, että noniin, lämpömittari jaksaa vaivoin nousta viiteen asteeseen ja vettä tulee kuin aisaa, joten onkohan Akulla taas lihakset juntturassa. Onneksi hysteeriset pohdinnat olivat turhia ja Aksu tuntui rennolta ja hyvältä.

Eilen Aku pääsi yhden tallilaisen kanssa pitkälle kävelylenkille maastoon ja tänään puuhasin hetken aikaa koulukiemuroita maneesissa. Tänään muuten sujui ihan mallikkaasti, mutta herra Aku oli klonksunklonksun -päällä eli suu kävi kuin viimeistä päivää. Suun levottomuus on reilun vuoden aikana rauhoittunut ihan valtavasti, mutta joissain tilanteissa se tulee esille. Klonksuttaminen alkaa muun muassa Akulle vaikeita asioita tehdessä tai sen jännittyessä pahasti. Tänään meiltä uupui myös turpahihna, joka kisojen jäljiltä ei päätynytkään tallille. Toisaalta joskus suu maiskuttaa ilman mitään havaittavaa syytä. Tarkistuslista ilmiön alkaessa menee yleensä näin: olenko jäänyt ohjaan kiinni, onko hevonen peräänannossa, juokseeko se alta pois, onko se valahtanut etupainoiseksi, jännittääkö sitä joku vai tehdäänkö vaikeaa asiaa. Tänään kaksi mahdollista syytä oli turparemmin puutuminen ja maneesin lähellä pauhaava sirkkeli, joka selkeästi hieman ahdisti Akua.

Sunnuntaina suuntaamme Järvenpäähän aluekisoihin - jos siellä pääsisimme vihdoin menemään sen A:2 ohjelman, kun eräs neiti tunari meni mokaamaan viime viikonlopun Laakson ilmoittautumisen. Tällä viikolla pitäisi olla vielä yksi valmennus ja muuten varmaan aikalailla käydään parit käyntimaastot ja joku päivä vähän treenataan

Olen tosiaan todennut, että ei se määrä vaan se laatu. Aion treenata koulua vain muutaman kerran viikossa ja muuten höntsäillä jotain, mennä puomeja ja käydä maastossa. Se, että treenaan harvemmin mutta laadukkaammin on paljon tehokkaampaa ja fiksumpaa kuin saada Aku kyllästyneeksi ympyrällä juoksemiseen jatkuvalla koulutreenillä. Sitä paitsi Aksu ei ole enää mikään teinipoika ja mitä enemmän sitä säästelee, todennäköisesti sitä pidempään sen kanssa voi harrastaa.

Järvenpäästä sen verran, että mun tosiaan täytyy asennoitua, että kisat ovat aluekisat. Aluetasolla ponin pitää oikeasti kyetä suorittamaan rata tarpeeksi koottuna, jotta pisteitä ropisee. Ei siis voi puksuttaa niinkuin viime sunnuntaina Jokelassa. Nyt, kun ollaan saatu tällä kaudella jo kolme hyvänmielen höntsäilyrataa alle ja Aku on ratsastettavuudeltaan ok eikä käperry itseensä, niin uskoisin jopa kykeneväni ratsastamaan sitä oikeasti. Ainakin toivossa on hyvä elää... ;)

Tehtiin tänään taas vähän kokoomisharjoituksia, joissa kokosin ravia ja pyysin Akua reagoimaan pohkeeseen, jotta saisin yhden tai kaksi passagemaista askelta. Se onnistui aika näppärästi ja alla siitä todisteet. Ihan mieletön fiilis, kun Aksu reagoi juuri oikein ja keinahtaa askeleen pari! Hieno suomenjuntti.

Eetu jout... pääsi taas tänään ikävän pikkumuijan kuritettavaksi. Jos joku kokeneempi ei säännöllisesti käy sen selässä kertomassa, miten pienten ponien kuuluu kulkea, niin se keksii ties minkämoista omaa pikkukivaa. Tänää ponin nokkeluudet jäivät vain yhteen spurttiin eli Eetu meni varsin mallikkaasti. Oikeassa kierroksessa se nostaa edelleen hyvin helposti vastalaukan, mutta vitsit nostot tulevat hienosti ja aivan pikkuruisesta avusta! Taitava poni.

Olemme Eetun omistajien kanssa jutelleet, että lähdetään ponin kanssa Vermoon näyttelyyn elokuussa ja minä kuulemma joud... pääsen puikkoihin. Toivottavasti suunnitelmat toteutuvat! Jossain pitää käydä hieman treenaamassa ja muutenkin tutustuttamassa ponia uusiin ja tuntemattomiin paikkoihin.

Ikuiset kakkoset

Kautta päästiin taas parin kuukauden tauon jälkeen jatkamaan ja tuloksena taas toinen sija. :D Kolmas toinen sija putkeen, mutta ei valittamista, kun tämän kauden jokaisesta kilpailusta ollaan tuotu rusetti kotia. ;)
Ohjelma oli helppo A FEI:n CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma ja tulos 2/12 ja 60.434%.

Näin me poseerataan "kauniisti"... :D

Eilen illalla sitä taas mietti, että on tämäkin harrastus. Upean semifinaalipelin kisakatsomon jälkeen ei ihan heti tehnyt mieli mennä kotiin nukkumaan, joten vielä klo 23.45 istuin olohuoneen lattialla pesemässä kilpakumppanini suitsia. Neljän tunnin yöunien (vähäisten sellaisten, koska linnut pitivät aamuneljästä asti tehokkaasti hereillä kovaäänisillä karjunnoillaan) puhelin vaati heräämään klo 5.30.

Tallille pääsin puoli seitsemän jälkeen. Koppi kiinni, nutturat Akulle, kamat autoon, heppa traikkuun ja kisahoitajaa noutamaan. Jo kahdeksalta auton lämpömittari ilmoitti lukeman 21 astetta - huhhuh!

Aku oli verkassa aivan super hyvä. Se selkeästi vähän jännitti, mutta ihanasti tukeutui ja haki turvaa musta. Se oli ehkä kuuliaisempi kuin koskaan ennen, toimi kuin ajatus ja oli aivan mielettömän kevyt ja helppo! Se keskittyi ihan täysillä ja selkeästi sillä oli "jos mä teen kaiken mitä tuo pikkumuija pyytää, niin oon turvassa kaikelta jännältä" -fiilis päällä. 

Koska lämpötila tosiaan kohosi tänäänkin kolmeenkymmeneen asteeseen, tein todella lyhyen verkan ja oikeastaan vain pitkässä muodossa rennosti eteenpäin. Kävelyttelin kisahoitajan kanssa Akua ehkä semmoisen 15 minuuttia ja sen päälle toiset 15 minuuttia verkkaa taukoineen. Pari kertaa pysähdyttiin varjoon hetkeksi seisoskelemaan ja hengähtämään - paljon tehokkaampi tapa antaa levätä kuin kävely, joka näillä keleillä kuluttaa yllättävän paljon hevosta.

Maneesiin mentäessä sama euforia ei tietenkään jatkunut, mutta Aku oli oikeasti suht hyvä. Varsinkin, kun vertaa viime kauden vaikeuksiin ja jännittyneisyyteen. Nyt jännitys myös purkaantui energiana (esim. verkkapäätyyn kavereiden luokse tuli kummasti energiaa ja reippautta askeleeseen), eikä Aku käpertynyt itseensä ja lösähtänyt. Kokoomisaste ei ollut sellainen, mitä valmennuksissa haetaan, mutta seuratason helppo A:ssa ei vaaditakaan mitään koottua ravia. 

Radalla selviä mokia multa oli taas liian isot voltit. Jokelan maneesihan on 3m liian kapea, joten isoliikkeisen Akun kanssa 8,5m volttien suorittaminen vaatisi oikeasti, että kaikki palaset olisivat kohdillaan. Molemmat ravivoltit siis tiputtivat pisteitä, vaikka kommenttina tulikin toisesta "tasapainoinen". Siirtymisistä tuli aikalailla 6,5, joku löysäksi jäänyt laukka-ravi-siirtyminen oli 5.5. Keskikäynnistä ja lisätystä käynnistä (Akun bravuurit) tuli 7 ja todella positiivinen yllätys oli laukassa puoliympyrä oikealle ja siitä vastalaukkaa, josta tuli myös 7. Vasemmassa keskilaukassa huomasi konkreettisesti viime kuukausien saikkuilun ongelman, eli vasen laukka on heikentynyt - siitä kommentti "ei työnnä" ja 5. Kuitenkin puoliympyrä laukassa ja siitä vastalaukka vasempaankin suuntaan sai 6,5.

Radan jälkeen en oikein osannut sanoa mitään. Mitään rikkeitä ei tullut, ihan hyviä pätkiä oli joukossa mutta tietysti muutama ala-arvoinenkin suoritus mahtui mukaan. Prosentit olivat 60,434% - kun olimme luokan toiset lähtijät, en osannut yhtään sanoa tulisiko sijoille olemaan mitään asiaa. 

Tuomarin kommentit olivat kyllä niin mieltä lämmittävät! Nyt alkaa huomaa, kuinka treenien jäljiltä pikku hiljaa palaset alkavat loksahtaa paikoilleen ja meno alkaa näyttää jopa ratsastukselta. :D "Siististi ja hallitusti esitetty kokonaisuus. Hyvää yhteistyötä. Saat hevosen liikkumaan tahdissa ja tasapainossa." JES. Kuuliaisuudesta ja ratsastajan asennosta, istunnasta ja avuista tuli seiskaa, mikä oli upea juttu, koska tuomarin linja paljastui todella tiukaksi luokan aikana. 

Olimme luokan puolivälin yli johdossa, kunnes joku tajuttoman hienosti liikkuva ratsuponi meni meistä ohi. Kolme sijoittunutta olivat ainoat, jotka saivat yli 60% tuloksen - eli siis tiukka linja oli taas. Linja kuitenkin pysyi läpi luokan, joten ei siinä mitään.

Alla olevat kuvat verryttelystä.

Vaikkei rata nyt ihan priima ollutkaan ja mentiin pitkänä kuin nälkävuosi, niin julkaistaan nyt kuitekin. Itse suoritus alkaa vasta noin 2:00 kohdilla.

Terapiatalleilua

Mulla on nyt kesä. Piste. 

...asiaa toki hieman vaikeuttaa se, että mulla olisi vielä tenttejä suoritettavana ja koulujuttuja tehtävänä... Pitäisi kai olla kiitollinen opiskelupaikasta arvostetussa kauppakorkeakoulussa, mutta kun vaan ei pysty niin ei pysty. :D Muilla yliopistoilla lomailut ovat oikeastaan alkaneet jo toukokuun alussa, mutta meillä on tällainen erittäin onnistunut kokeilu, että "pistetään opiskelijat kärsimään ihan kesäkuun nurkille asti ja katsellaan kenellä riittää motivaatio"...

Mutta itse asiaan: tallilla olo on kyllä niin uskomaton henkireikä. Takaraivossa ahdistaa tekemättömät harjoitustyöt ja rästiin syksylle jäävät tentit, mutta tallin tuoksu, lempeän hiljainen alkukesän iltapäivä, tyytyväisinä tarhassa häntäänsä huiskivat hevoset ja iloisesti vastaan jolkottelevat tallikoirat saavat kaikki huolet katoamaan mielestä hetkessä.

Tallilla ehkä jotenkin pääsee irti todellisuudesta. Kaiken huipuksi meidän tallilla on ihan maailman paras porukka - siellä voi olla täysin oma itsensä peittelemättä mitään. Monesti olen miettinyt, että millaista elämä olisi ilman hevosia? Millä sen kaiken vapaa-ajan täyttäisi? Olisinko onnellisempi vai onnettomampi? Tottuisinko niin sanotusti normaalien ihmisten elämään?

Hyvä esimerkki tallin ja hevosten tärkeydestä on viime keväältä pääsykokeisiin lukiessani. Kun paahdoin 8-10 h päivässä pääsykoekirjojen parissa, niin en usko, että olisin enää järjissäni tai tässä kirjoittamassa, jollei mulla olisi ollut mahdollisuutta päästä päivän päätteeksi hevostelemaan. Pari ekaa kuukautta meni niin, että heti tallille päästyäni ahdistus ja stressi helpotti. Viimeiset parisen viikkoa ennen pääsykoetta olivat kaikista pahimmat. Muistan, kun tallille ajaessani ajattelin, että pitäisikö pysäyttää auto tien sivuun ja hetki vain hengittää - mielessä kävi, että kykeneekö sitä oikeasti ajamaan perille asti. Niinä päivinä edes touhuilu Akun kanssa ei saanut ahdistusta talttumaan, vaan vasta 20 minuutin ratsastuksen jälkeen olo helpotti.

Oli sitten ahdistus, stressi, suru tai murhe (niinkuin Jilla blogissaan kirjoitti), hevoset ovat se tukipilari, kantava voima ja henkinen tuki vaikeina aikoina. 

Olen aina sanonut, että nautin Akun (ja toki muidenkin hevosten) seurasta valtavasti, koska se on niin mutkaton ja rehellinen. Jos herraa ottaa päähän, se näyttää sen. Jos se taas on tyytyväinen, se näyttää sen. Hevoset harvemmin peittelevät asioita, patoavat vaikeita aiheita tai valehtelevat - toisin kuin ihmiset.

Alla tämän päiväiset kuvat tallilta. I-h-a-n-a kesä.

Jäi kiinni itse teossa! Näin sitä kurotellaan ruohonkorsia ja hangataan harja pois puolesta niskasta...

Parin päivän ikäinen Kipunan Onni osaa jo tärkeimmät kuviot. ;--)

Sunnuntaina suuntaamme Jokelaan seurakoulukisoihin. Ohjelmana on FEI:n CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma. Huomenna on mahdollisesti vielä valmennus ja todennäköisesti menemme lauantaina vain hyvän mielen maastoon ja toivomme, ettei sunnuntaina ole ihan superhelle tai vaihtoehtoisesti superukkonen. 

Kesä on NYT.

Kebab-eläin Eetu?

Varsulien emät antavat vihdoin kaverusten leikkiä keskenään!

Häivy siitä tai anna mulle ruokaa!

<3

Hyllyy :D

Ihanan lämmintä viikkoa kaikille - nyt nautitaan. ;--)

Puomeilupäivä!

Aku pääsi tänään taas pitkästä aikaa lempparitouhujensa pariin. Se on niin ihanan innostunut joka kerta - ei raukka tajua, että innostus ei kaikissa tapauksissa korvaa taitoa. Tänään tosin meininki oli yllättävän tasokasta, yksikään tikku ei mennyt palasiksi eikä puomit kertaakaan lennelleet pitkin maneesia. Voisi jopa sanoa, että Aksu on oikeasti oppinut hahmottamaan kinttunsa paremmin.

Mentiin korotettuja ravipuomeja ja laukassa kavalettia. Molemmilla oli tosiaan taas huisin hauskaa. :--)

Välillä jopa lähestyttiin siivosti hurjaa estettä...

...mutta toisinaan "rennot jumppailut" muistutti lähinnä lentokonetta nousukiidossa. :'D

Loppuraveja

Akulla oli niin kivaa, että loppuravitkin se olisi halunnut mennä tättärää. :--)

Ravipuomit - ei tosiaan olla mitään maailmanmestareita tuossa. :P

Täysin hallinnassa ja sillee...

Vähän loppuverkkaa

Kuula kalloon ratsastajalle kiitos...

Siis miten h******n töhö sitä voi ihminen olla!! Uskomatonta. 

Eipä sitten mennäkään Laaksolle puolentoista viikon päästä. Olin kyllä ilmoittautunut ajoissa, mutta semmonen pikku juttu kuin maksaminen oli jäänyt. Tänään ihmettelin, että miksen pysty maksamaan lähtömaksua - noh, eilen meni ilmoittautuminen kiinni. Sellasta. Kyllä voi ihmistä turhauttaa ja ketuttaa!! Kaikista ärsyttävintä tässä on vielä se, että en voi syyttää ketään tai mitään muuta kuin omaa tyhmyyttä.

Aaarggh... Katsellaan milloin pääsen tästä ärsytyksestä yli. Ei auta kuin mennä samana viikonloppuna joko Jokelaan tai Tammelaan seurakisoihin... Vaihtoehtoina olisi joko FEI:n CCI/CIC* A-kenttäkilpailuohjelma tai A-merkin kouluohjelma.

Jottei postaus menisi aivan kiukutteluksi, niin kerrotaan hyviäkin uutisia: sain tallin lähistöltä myyntisihteerin kesätyöpaikan, joten kesäksi karistan Helsingin katujen pölyt harteiltani ja vietän koko kesän tallilla! Treenaaminen helpottuu potenssiin miljoona, kun ei tarvitse Helsingistä asti raahautua tallille. 

Toinen positiivinen seikka (ei, vieläkään kiukku ei laannu, vaikka kuinka näistä hyvistä jutuista kirjoittaa...) on, että Aku oli taas ihan super eilisessä valmennuksessa. Hiffasin jotenkin vielä paremmin kuinka valtava merkitys on sillä, että hevonen kulkee kahden ohjan välissä. Tehtiin taas paljon (ei kuitenkaan liikaa) koottua ravia ja ai hitsit suomenjunttura oli kevyt ja hieno! 

Tehtiin alkuun harjoitusta, jossa isolla ympyrällä kootussa ravissa väistätin takapäätä ulos, minkä tarkoitus oli saada kintereet paremmin alle ja hevonen myötäämään paremmin. Ensin tärkeää oli kokoaminen: istunta, lantio, yläkroppa, hartiat, omat lapaluut, leuka, jalka, ohja - kaikkien pitää toimia yhteen ja oikein.

Väistätysharjoituksen jälkeen haettiin samanlaista fiilistä suoralla uralla, ajatuksena oli koota samallalailla kuin väistätyksessäkin, saada kintereet alle ja etupää kevyeksi, mutta nyt kokoamista pyysi molemmat jalat ja molemmat ohjat (ja siis tietenkin istunta, koska mitään ei tehdä ilman istunnan vaikutusta). Tarkoituksena oli saada liikkeeseen ilmaa ja passagemaista viipyvyyttä. Pakko sanoa, että tuossa aletaan olla kyllä aikamoisen hyviä! Pitää saada nyt joku kuvaamaan valmennusta, että voin näyttää niitä parhaita pätkiä mun ja Akun menosta. :--)

Ikuisuusprojekti vasen laukka on kärsinyt huhtikuun lihasongelmista. Se oli jo todella hyvällä mallilla, mutta on nyt selkeästi ottanut takapakkia. Oikea laukka on tooodella nättiä, mutta vasempaan kierrokseen mun täytyy tehdä ihan julmetusti töitä, että saan sen pidettyä täysin kolmetahtisena. 

Mitä pidemmälle mennään, sitä paremmin olen tajunnut, kuinka äärimmäisen tärkeää on tiedostaa jokaisen harjoituksen tarkoitus. Valmentajani selittää aina perin pohjin, miksi teemme jotain, mihin sillä pyritään, mitä sen on tarkoitus korjata tai kehittää ja mihin ongelmiin se auttaa. Todella harvoin esimerkiksi treenaamme pohkeenväistöjä, avoja tai sulkuja niin kuin ne radalla tulisi suorittaa. Valmentajamme tekee ihan äärimmäisen hyvää työtä juuri pohjatyön parissa - kun pohja kaikelle tekemiselle on hyvällä mallilla, ei itse liikkeitä tai kuvioita tarvitse treenata, ne vain onnistuu. Kouluratsastus ei ole vain liikkeiden suorittamista ja kuvioiden ratsastamista: se on jotain paljon syvempää.

Kuntokuurille molemmat, mars!

Eilisessä valmennuksessa kyllä huomasi, että niin ratsastajan kuin ratsunkin kunto on päässyt huononemaan nyt kevään ongelmien takia. Akun lihasongelmat alkoivat viime kisojen - tarkemmin viime radan - jälkeen, ja sen jälkeen olemmekin menneet melko kevyesti. Akulla ei ole suurikaan matka palata kuntoon, toisin kuin ratsastajalla... No, kun ei olla päästy treenaamaan kunnolla, niin on vähän jäänyt... Koulussakin oli ihan hirvee kiire, ei sitä jaksa lähteä lenkille, kun vääntää kellon ympäri juttuja... Niin, ja sitten olin itsekin kipeenä! Ja heti kun parannuin, niin tulin uudestaan kipeeksi... Ja selityksiähän riittää. Suurin syy on valehtelematta oman viitsimisen puute. Vaikka olisi kuinka painanut 12 h koulujuttuja, niin kyllä sieltä jostain välistä aina se 20 minuuttia löytyy muutamalle vatsa- ja selkälihasliikkeelle ja facebookkaamisen sijaan iltaohjelmaan voisi liittää vaikka kävelylenkin.

Pitää kuitenkin vielä vähän puolustella itseäni (seliseli...): laiskuuteen tai viitsimisen puutteeseen on varmasti vaikuttanut Akun ongelmat. Paha mieli ja epätietoisuus ovat tehokkaimpia motivaation tappajia. Siinä vaiheessa, kun hevonen on epäpuhdas tai ontuu tai on muuten vain huono, niin ei paljoa naurata ja löydy intoa treenailulle. Viime kisojen jälkeen (jolloin siis Aku oli liikkunut radalla täysin puhtaasti ja sijoittunut toiseksi, mutta muutaman tunnin päästä palkintojenjakoon valmistautuessa se oli lähes kolmijalkainen) kotimatka Lohjalta Lopelle oli todella tuskainen ja enpä muista milloin viimeksi olisin ollut hiljaa yhtä kauan. :D 

Nyt, kun tilanne alkaa näyttää positiiviselta ja ongelmat selätetyiltä, niin vitsit mikä energiapuuska ja motivaatiovyöry iskee päälle! Taas on kovat suunnitelmat jokapäiväisestä venyttelystä, lihaskunnosta ja kävelylenkeistä. Huhtikuu meni lähinnä luentosaleissa homehtuen ja kotona työtuolissa istuen... Sitten oli ties mitä pippaloa ja kekkeriä, pääsiäisenä tuli syötyä suklaata vähintään kolme tonnia ja juotua saman verran punaviiniä. Sitten oli jo wappu ja tippaleivät ja astetta tujummat simat. ;--)

Katsotaan, kuinka monta viikkoa tämäkin innostus kestää. Kesän kisoja ajatellen olisi todella tärkeää saada keskivartalo taas kuntoon ja vatsalihakset töihin.

Tänään Aksutin pääsi suihkuun ja palkinnoksi tästä kamalasta kärsimyksestä ja kidutuksesta maistelemaan kevään ensimmäisiä vihreitä. Vaikka koko päivän satoi, illaksi saatiin ihana auringonpaiste ja fiilis, että kesä on ihan nurkan takana!

Aku the tuholainen on päättänyt pilkkoa BOT-fleecensä...

Ihanin paras Aku!

Jiihaa! Taitaa karma olla vihdoin kääntynyt: Aku oli tänään täysin normaali valmennuksessa! Ei pienintäkään merkkiä epäpuhtaudeta tai tukkoisuudesta. 

Heti selkään hypättyäni tunsin eron viime kertaan. Aku kulki kaula pitkänä rentoa ja letkeää käyntiä ja alkuraveissa oikein haki alas venyttääkseen itseään, liiteli pitkin maneesia energiaa puhkuen ja pörisi niin tyytyväisen oloisena. Liekö taas pidempi pätkä vapaata ollut paras lääke? ;--)

Koska Aku oli super, teimme valmennuksessa pitkästä aikaa kunnon kokoamisia. Ja ai hitsit!! Koottua ravia, josta muutama überkoottu askel niin, että tuntee, kun hevonen alkaa keinahtelemaan, takapää laskee ja etuosa nousee sään kohdalta. Akun omistajakin oli katsomassa ja katsomosta kuului vain huokailuja, kun teimme tanssiaskeliamme Akun kanssa. Tuli fiilis, että ei hitsit, mäkin haluan nähdä minkälaista meno on parhaimmillaan! :--D Pitäisi saada joku oikeasti videokuvaamaan. Meillä kun ei ole edes peilejä maneesissa.

Nyt olen Akun tilanteesta niin helpottunut ja onnesta soikeana, että mitään fiksua tekstiä on vaikea tuottaa. Kuitenkin näyttäisi vahvasti siltä, että pääsemme taas pitkän tauon jälkeen radoille! Tähtäämme siis parin viikon päästä Helsinkiin Laakson stadionilla järjestettäviin aluekisoihin. Siellä olisi ihan lemppariohjelmani helppo A:2. Olisi ihan mahtavaa päästä starttaamaan siellä, koska kuljen monta kertaa viikossa ratikalla stadionin ohi koululleni. 

Loppuun muutama kuva tallin iiihanasta, pitkäkoipisesta PRE-friisi-neidistä Winonasta, hyvää viikonlopun jatkoa ja onnea kaikille niin heppa- kuin ihmisäideillekin. :--)

Äippä mitä sä duunaat?

Äähh..

Hevoseton on huoleton, vai miten se meni?

Ei nyt mitään sen kummempaa, mutta viikonlopun valmennuksessa Aukusti ei ollut mikään huippu. Tai oli ja ei ollut. Lavan jumisuus näkyy hieman vielä verkassa, muttei muuten enää. Nyt lauantain ongelmana oli käynti. Akulla on aivan super käynti: kevyesti menee kolme kavion mittaa yli, se on irtonainen, matkaavoittava ja rento. No nuo sanat eivät kuvanneet lauantain menoa. Aku oli edestä jotenkin todella tukkoinen eivätkä lavat tuntuneet toimivan - askel oli (Akun normaaliin verrattuna) lyhyttä ja hieman töksähtelevää.

maanantailta

Syitä voi olla monia. Akun kavioihin tosiaan jouduttiin puuttumaan aika rajulla kädellä, joten mitä todennäköisemmin uudet asennot vaikuttavat menoon jonkun aikaa. Onneksi kuitenkin sunnuntaina meno oli jo hieman parempaa ja maanantaina käynti tuntui olevan jo lähes täysin normaalia.

Yksi syy tukkoisuuteen voi yksinkertaisesti olla se, ettei Aku ole päässyt vedättää pitkiin aikoihin. Se on niin isolihaksinen ja isoliikkeinen, että syvät lihakset menevät juntturaan, jollei niitä tasaisin väliajoin pääse aukomaan. Suunnittelimmekin Akun omistajan kanssa, että pistämme pojat traikkuun ja ajelemme jonnekin hyville pohjille kunnolla vedättämään. Parasta lihashuoltoa on laukata toooodella isoa ja rentoa laukkaa niin pitkään kuin mahdollista.
Toisaalta, maneesissa oli aamupäivällä pidetty temppuratsastuskurssi ja siihen liittyen stuntshow, joten pohja oli täysiä laukanneiden hevosten jäljiltä todella pehmeä. Se selkeästi myös vaikutti käyntiin, sillä ulkona kovalla pohjalla se oli jo parempaa. Tiedä sitten...

Palataan vielä lauantain valmennukseen. Tukkoisuudesta huolimatta työstimme väistöjä ja avoja. Ravissa mitään tukkoisuutta ei edes huomannut, joten mistään vakavasta tuskin on kyse. Väistimme ensin käynnissä pitkillä sivuilla etupäätä sisälle. Tarkoituksena oli kyetä säätelemään väistön jyrkkyyttä ja samalla säilyttää suoruus, rento muoto ja tahti. Valmentaja vaati välillä väistöä kolmella uralla ja välillä neljällä. Minun tuli tuntea, milloin hevonen on kolmella ja milloin neljällä uralla ja pystyä vaihtelemaan niitä kesken saman sivun. Ei mikään ihan yksinkertainen juttu, jos halusi säilyttää kokonaisuuden ja kaikki sen osaset kunnossa.

Samaa teimme myös ravissa. On hienoa huomata, että pystyn nykyään todella hyvin pitämään Akun siinä raamissa, jossa haluankin sen pysyvän. Vielä talvella raviväistöissä oli pientä hakemista, kun Aku tuppasi helposti nousemaan peräänannosta. Jeejee, kehitystä!

Vielä viimeiseksi teimme ravissa avoa - taas niin kolmella kuin neljälläkin uralla. Avot alkaa olla todella hyvällä mallilla, Aku tekee ne tosi hienosti. Valmentajakin oli muutamasta suorituksesta todella tyytyväinen. Viimeiseksi vielä muutamat käyntisulut, jotka nekin sujuivat hyvin. Emme työstäneet laukkaa ollenkaan, koska poju ei kuitenkaan ihan täysin normaalissa kunnossa ollut.

Seuraavan kerran pääsen akuilemaan vasta viikonloppuna, joten pari päivää pitäisi pyhittää hyvää harrastusta häiritsevälle opiskelulle... Pyh ja pah!

Toukokuu ja lunta sataa

Wappu oli ja meni, mutta olot jäi. Toivottavasti kaikilla muillakin oli yhtä hauskaa ja hulvatonta kuin allekirjoittaneella! :--)

Mutta tänään ei tosiaan paljoa naurattanut, kun tallille ajellessa satoi rakeita ja maneesiin päästyämme alkoi sataa lunta. Oli hiukan epätodellisen oloista katsella maneesin ovelta, kun samaan aikaan tuprutteli lunta kuin joulukuussa konsanaan sekä paistoi aurinko? Kevät keikkuen tulevi.

Ratsastin Akun melko nopeasti ja Eetun vielä perään. Treenit jäi hieman lyhyeksi, sillä maneesissa pöllysi aivan vietävästi. Kukaan meistä ei ollut tajunnut käydä laittaa sadetinta päälle, koska "no kerta ulkona on satanut, niin kai maneesikin on kostea"... Hölmöt mitkä hölmöt. Oli tarkoitus ottaa vähän videota, mutta siinä pölyssä ei semmonen olisi onnistunut. Pari kuvaa kuitenkin on todistusaineistona ja katsotaan, jos viikonlopun aikana saataisiin uutta videomateriaaliakin.

Aksu meinas lähtee ihan totaalisesti käsistä taas. :--D villiponi

Eetusta tulee vielä todella hieno!

Jepjep, aurinkoa ja lumisade.

Hihi, ette pääse ikinä varsakuvista eroon. ;--) Wappuyönä syntyi kevään kolmas varsa, aivan ihastuttava pikku neiti, jonka emä on friisi ja isä PRE.