Hyvä draivi jatkuu!

Kyllä suomipuksutinkin pärjää avoimissa luokissa liitokavioiden seurassa! Eilisistä Janakkalan aluekisoista mukaan tarttui viides sija prosentein 61,4%, kun ohjelmana oli helppo A:10. Rata oli ihan hyvä, vaikka lopputervehdyksessä päällimmäinen ajatus oli, että "hirveetä skeidaa...". :'D Aku oli osittain ihan kuutamolla ja huusi pikkuveljensä perään! Siis Aku, joka vihaa kaikkia ja yleensä vaan kiusaa Pikoa?! Se tuntui selkään vähän epätasaiselta ja jouduin ratsastamaan aika vahvasti, mutta meno oli kuitenkin ihan kivan energistä ja reipasta. Videolta se ei kuitenkaan taaskaan näyttänyt yhtään niin pahalta kuin tuntui, eikä mun vahvemmat avutkaan juuri näkyneet ulospäin.

Toisen takarin Aku piereskeli pilalle ja toisen hirnui... En siis saanut ratsastettua niitä kunnolla ja jäivät molemmat laajoiksi, vaikka edellisessä valmennuksessa ne menivät aikas hyvin. Mutta ihan ok siihen nähden, että ne tulivat eteen nyt ekan kerran kisoissa ja jos viime valmennusta ei lasketa, niin en edes muista, milloin viimeksi oltaisiin niitä puuhasteltu.

Muuten tiukempi tuomari antoi kuitenkin keskilaukoista paremmat kuin toinen tuomari: 6,5 ja 6. Siitä olen hirmu iloinen, koska keskiaskellajien onnistuminen tarkoittaa, että Aksu ei enää jännitä vaan kykenee venymään ja lisäämään. Jee!

Toinen tuomari piti näkemästään paljon, mutta toinen antoi turvakutosta - 58,8% ja 64%. Mieti taas siinä sitten, että oliko rata hyvä vai melko huono? Papereissa oli pari ihan ihme eroa, mm. toinen antoi laukkatäyskaarrosta 7 ja toinen 5,5. Öö? Mutta, kun suomenhevosen kanssa kisaa, niin näihin eroihin on totuttu. Aina ei tietenkään voi vedota rotuun, sillä joskus tuomarit vain sattuvat painottamaan eri asioita arvioinnissaan. Tällä kaudella tosin tämä oli ensimmäinen kerta, kun prosenteissa on noin suuri ero.

Piko (joka on siis toiminut stunttihevosena kaikennäköisissä barbaari- ja samuraishowssa ja nähnyt ties mitä), stoppasi ensimmäisen kerran radan päädyssä olevan kukka-asetelman eteen, peruutti kouluaitaa päin ja oli ihan sitä mieltä, että paria metriä lähemmäksi noita järkyttäviä tappajalihansyöjäkasveja ei pieni putte suostu menemään! Uskomaton kaveri. Seuraava kammotuksen aihe oli tuomaripääty, jossa raukalla muljui oikein silmävalkuaiset päässä. Lopulta se hieman rauhoittui, ja päästiin joten kuten aloittamaan rata. Piksu suoritti ihan ok omalla tasollaan. Mukana oli muutama aika hieno pätkä ravissa, esimerkiksi toinen tuomari antoi nelikaarisesta seiskan!

Tulos oli ihan huikea 59,432%, kun lähtökohdat olivat seuraavat: olin vain kolmen viikon ajan ratsastanut Pikoa muutaman kerran viikossa, se on selkeästi vielä C-tasoa ja varsinkaan oikea laukka ei pöyri mitenkään päin. Kuitenkin Pikossa on ihan hurjasti potentiaalia ja toimiessaan se on ihan älyttömän näyttävä. Toinen tuomari antoi 60,455 % ja toinen 58,409%. Mutta oikeesti huikee tulos hevoselta, joka on kaksi kertaa aiemmin ollut seurakisoissa kouluaitojen sisäpuolella. Tuomaritkin tykkäsi: toinen kehui kehityskelposeksi ja radan sisältäneen mukavia pätkiä. Toinen sanoi Pikoa kauniiksi hevoseksi, joka väläyttelee ravissa tosi hienoja pätkiä. Siitä tulee hieno! Täytyy yrittää saada videomatskua Pikosta joku päivä. :)

Isoveli ja pikkuveli :---)

Ihan kuin pojilla olisi nälkä? :D

Ruusukehait

Eiliseltä mukaan tarttui sininen ja keltainen ruusuke, molemmista luokista (K.N Special ja A:2) saatiin yli 64%. K.N:n voitto jäi kiinni liian pienestä pääty-ympyrästä. ;) 

Aku saa supersupersuper kiitokset jaksamisesta! Eilen oli ehdottomasti tämän kesän kuumin hellepäivä ja kisapaikalle saapuessamme mielessä kävi, että onkohan tässä mitään järkeä... Istuskeltiin hetki katsomassa muiden suorituksia ja jopa minä, joka siis rakastan lämpöä yli kaiken, löhösin tuolilla hiki otsalta virraten. Kisat olivat Husaariratsastajien järjestämät ja paikkana toimi Savijärven kartano. Mukava päivä ja kivoja ihmisiä!

Kuumuudesta huolimatta otettiin poni ulos traikusta, varusteet niskaan, kylmää vettä pyyhkeellä lihaksille ja verkkaan. Meidän verkka oli siis todella minimaalisen lyhyt. Käveltiin, ravailtiin hetken eteen-alas ja sama laukassa. Verkka kisakentällä oli aikamoinen sillisalaatti, joten oltiin enimmäkseen viileähkössä maneesissa. Kentällä otin muutamat väistöt ja radalle. Aku ei yhtään jännittynyt ja suoritti ihan mallikkaasti kaiken. Eihän meno ole läheskään samanlaista kuin kotona treeneissä, mutta parantunut silti huomattavasti! 

Rata oli rikkeetön ja ihan siisti, mutta vähän semmoinen pikkukiva. B-tason suorituksesti se kuitenkin riitti ja prosentteja 64,5%. Voittajalla taisi olla 64,8% joten eipä taas kaukana ollut sinivalkoinen ruusuke. 

"Pläähhh juo kuule ihan ite sitä melassia!"

K.N:n jälkeen hyppäsin suoraan selästä alas, löysäsin satulavyön ja kävelytin Akun parkkipaikalle. Ehdittiin Sarin kanssa juottaa Aksulle melassivettä, pyyhkiä kylmällä vedellä lihaksia ja lisätä ötökkämyrkkyä. Toinen luokka oli puolisen tuntia myöhässä, joten seisoskeltiin Akun kanssa varjossa ja vain olla möllötettiin. Myös A:n verkan pidin noin 10min pituisena. Radalla Aku oli tilanteeseen nähden ihmeen energinen, mutta ajoittain hieman etupainoinen. Väistöt olivat vähän epätasaiset ja jäivät vähän töpöiksi. Keskiaskellajit jäivät vähän vaisuiksi ja löysiksi. Muuten radassa ei ollut mitään sen kummepaa probleemaa. Nyt, kun Aku ei yhtään jännittänyt, sain näytettyä käynninkin hyvin! Siitä tuli siis seiskaa ja vapaasta käynnistä 8! Siisti ja rikkeetön suoritus ja seuratasolla siitä irtosi 64,827%. 

A:n jälkeen juotettiin vielä uudestaan Akua ja lykättiin se koppiin iltapäiväheinille. Itse menimme seuraamaan loppuja suorituksia ja odottamaan lopullisia tuloksia. Ihana myöhäisillan aurinko, hyvät eväät ja hienoja hepsuja - kylmä valkkari olisi kruunannut hetken. ;) Loppujen lopuksi B:ssä kukaan ei enää mennyt meidän ohi ja A:ssakin vain yksi. Pitkä päivä, sillä takaisin tallille päästään lähtemään vasta kasin aikaan.

Kiitos <3

Vaikka A:2 rata olikin vähän etupainoisena kuljettu eikä muutenkaan ihan paras suoritus, niin laitetaan nyt kuitenkin esille:

Pinkki on pop!

...tai ei kyllä ole, mutta jokin mielenhäiriö sai ratsastajan pukemaan päällensä räikyvän vaaleanpunaisen pikeepaidan ja (Akun kaikkien muiden huopien odottaessa pyykkivuoroa) hevoselle pinkin satulahuovan. Kaapista löytyisi vielä pinkit letityskumpparit, jos oikein haluaisi pröystäillä... ;)

Ilme täysi kymppi...

Eilisen valmennuksen aiheena oli ratsastajan istunta ja suor... suoruus. siis suoruus? mikä suoruus? onko sellaistakin.... No joo. Selväksi tuli, että suoruus ei tosiaan ole mikään läpihuutojuttu. Aina kun yritän vahvemmin vaikuttaa hevoseen kaarevalla uralla, ulkokylkeni tipahtaa. Oma vasen käsi on liian passiivinen ja ja etenkin oikeaan kierrokseen ulkokylki menee kasaan ja samalla käsi tippuu liian alas. Positiivista kuitenkin on, että pystyin korjaamaan asentoni aina, kun valmentaja siitä muistutti - eli asia on korjattavissa. Vinoutta ei myöskään huomannut silloin, kun mun ei tarvinnut ihmeemmin ratsastaa, silloin kyllä istuin suorassa.

Vinous ei kyllä ole mikään ihme. Mursin selkäni vuonna 2008 ja silloin ei tosiaan ollut kuin viidestä sentistä kiinni, etten olisi halvaantunut lantiosta alaspäin. Kaksi nikamaa alaselästäni on lysyssä, mistä johtuen kyljet ovat syväjumissä ja selässä ties mitä ongelmaa. Kovalla sisulla ja itsensä huoltamisella kuitenkin pärjään hyvin. Treeneistä saa aina lisämotivaatiota venyttelyyn ja lihashuoltoon - kun on joku tavoite, niin sitä jaksaa pitää itsensä kunnossa. 

Lauantaina suuntaamme nokkamme kohti Sipoota ja Savijärven kartanoa. Siellä mennään seurakisoissa K. N. Special ja helppo A:2. Haluan saada mahdollisimman paljon startteja alle, jotta saataisiin tuntumaa ja fiilistä siellä radallakin. Elokuun puolessavälissä suunnitelmissa on lähteä Porvooseen ja startata elämäni ensimmäinen kansallinen luokka. Siellä on (taas vaihteeksi) A:2, joka on helppo ja näin ollen kiva ohjelma kansalliseen debyyttiin. 

Loppuun terkut vielä kesäharakka-Vaakulta! Se on nykyään jo hirmu iso, osaa lentää luokse, rakastaa nokkia korvanlehtiä ja varpaita, istuu iltaisin olkapäällä kujertamassa korvaan ja mielellään jemmaisi kaikki herkkupalat kenkääni. Mainio kaveri! Lämpiminä päivinä se käy kylpemässä vesiastiassa ja kerran se toi mulle syliin muurahaisen - kai oli sitä mieltä, että munkin pitäisi syödä? :') Vaakku on kokoajan vapaana, mutta käy päivittäin moikkaamassa ja tietenkin vaatimassa erikoisherkkua eli jauhelihaa. Nyt viime päivinä se on alkanut hengata kahden muun tämän kesän poikasen kanssa, mikä on super juttu! Ehkä ne opettavat sille oikeaa harakanelämää. :)

Enemmän Vaakun tarinasta voit lukea täältä.

Auringonottokavru :)

Ponit kulkee

Tilannekatsaus:

- maneesin lämpötila on laskenut 36:sta asteesta siedettävään 28 asteeseen

- Aku on tottunut lämpöön ja toimii kuin unelma

- Pikon kanssa treenit alkavat sujua

En valita - vain mainitsen - että ainakaan varpaat eivät viime viime viikolla palelleet. ;) Kisojen jälkeen maanantaina Aku oli ihan karmea ratsastaa. Sitä selkeästi ahdisti kuumuus ja mikään ei käynyt: pienestä puolipidätteestä pää vispasi puolelta toiselle ja takajalat olivat ihan jossain muualla kuin missä pitää. Seuraavana päivänä meno oli jo huomattavasti helpompaa, ja loppuviikosta se on ollut aivan uskomaton! 

Taisi olla perjantain, kun olimme Eetun omistajan Sarin kanssa maneesissa. Aku tuntui sikahyvältä ja kaikki kävi, kun ajattelin avoa, se teki täydellisen avon. Kun käänsin keskihalkaisijalle ja siitä mietin väistöä, Aku teki teknisesti täydellisen väistön. Nostot, siirtymiset, kaikki sujui. Mulla oli ihan sellainen fiilis, että jos nyt pyydän tätä hevosta lentämään, niin sehän lentää! Jäi kuitenkin sillä kertaa kokeilematta. 

Parempi kengitys, tarpeeksi ruokaa (sis. kauraa, puol litraa protskua, välillä hiukka kilpahevosten täydennysrehua, kivennäisiä) ja elektrolyyttejä, niin johan alkaa homma toimia. Aku teki myös upeimmat keskiravit ikinä. Ehdin kulmassa hieman tasapainottaa, muutama puolipidäte, siitä suoristus, pohkeet kiinni, istunta kuntoon ja vain päästin hieman sormilla ohjia ja WAU. Siis elämäni ensimmäistä kertaa tunsin, kun Aku oikeasti keskiravissa nousi, venytti ja liike kantoi eteenpäin ihan mielettömällä energialla ja täydellisellä tahdilla. Huusin vain kyydistä Sarille, että "kato kato kato aaaapuaaaa mitä tää tekee!" :--D

Olisikin ollut sillä kerralla videokamera mukana...

Pikon kanssa ollaan nyt viikko treenattu. Tarkoituksena olisi mennä molempien poikien kanssa 27.7. Janakkalaan. Piksulla B:3 ja Aksulla A:10. Ensimmäinen ratsastuskerta pitkästä aikaa Pikolla oli melko karmaiseva... Hevonen ei kävellyt, laukka ei ollut edes nelitahtista vain jotain kaksitahtista epämääräistä laahustamista ja ravissa ei takajalat olleet yhtään mukana. Nyt parin kerran jälkeen se on ihan kuin eri hevonen! Sillä luultavasti oli selkä jumissa tai jotain vastaavaa, koska normaalia se ei tuntunut olevan. 

Lisäksi Piko raspataan nyt alkuviikosta, joten sitten pitäisi olla asiat siltäkin osaa kunnossa. :)

Lauantaina käydään hakemassa rutiinia Sipoossa seurakisoissa. Siellä ajattelin mennä kaksi luokkaa. En ole aiemmin mennyt kahta luokkaa samana päivänä, joten katsellaan miten Aksu reagoi.

Koska hopusista ei tähän hätään löydy uutta kuva- tai videomateriaalia, niin laitetaas alle epämääräinen sekamelska kuvia viime viikoilta.

Yllätysvasikka Mymmeli iltapalalla. Ja aaseja kiinnostaa. :)

Hieno oripoika Kipunan Onni (i. Hennylän Onni)

Vasikan ja Aasin kohtaaminen

Eetu irtojuoksutuksessa - ensi kuussa mennään Vermon poninäyttelyyn

Pari päivää sitten syntynyt aasivaavi. Tämän söpön jättikorvan isä on amerikan mammuttiaasi. :)

Uusi tallikoira Misu - aivan syötävän söpö!

Heinäkuun helteet...

...saavat suomiputen uneliaaksi. 

Ei auttanut extrarehu, juottaminen eikä isompi annos elektrolyyttejä - Aku reagoi eilen todella voimakkaasti kuumaan ilmaan. Ja ei ihme, koko kesäkuu ollut n. 10 astetta ja vettä satanut. Akun karvakin ehti alkaa jo paksuuntua kylmien ilmojen takia. Talvikarvaan kesäkuussa? 

Tein maailman nopeimman verkan. Hetken kävelin, sitten kevyttä ravia, laukassa siirtymisiä ja sitten seisottiin, hieman käveltiin, seisottiin ja hiukan käynnissä herättelyä. Aku tuntui todella löysältä enkä saanut edes verkassa laukkaa pyörimään. Olisi ehkä pitänyt vain väkisin vaatia, mutta turha sitä jossitella.

Radalla raviosuudet onnistuivat yllättävän hyvin. Aksu on sen verran saanut jo voimaa, että ravissa saan sen kannettua löysänäkin. Laukka ei pyörinyt sitten yhtään ja siitä rokotettiin. Käynti taas ärsyttää suunnattomasti: Akulla on superkäynti, mutta väsymys näkyy siinä todella herkästi. Taaskaan ei tullut kuin kutosta...

Raviväistö oikealle oli super, samoin ravi-keskiravi-ravi siirtymiset, joista viimeksi tuli noottia. Nyt uskalsin oikeasti vaatia kunnon eron - ei mitään "no mä vähän tässä annan pohjetta, josko se vähän venyttäis", vaan oikeasti tuuppasin sen keskiraviin ja otin kahden askeleen aikana istunnan avulla takaisin. Laukanvaihdot käynnin kautta ja siirtymiset muutenkin olivat aika jees. Laukan takia pisteet jäivät heikommiksi ja lopulta palkintojenjakoon pääseminen jäi sitten niistä kiinni... Tuloksena 63,276%.

Itselleni nostan hattua lopputervehdyksestä. Aku tuli siihen todella hyvin suorana, mutta kahta metriä ennen pysähdystä hevosen kimppuun hyökkäsi ainakin kissan kokoinen herhiläinen. Aku ravisti päätään ja ehti livahtaa oikean pohkeen ohi - tuloksena pysähdys, jossa herra päätti heittää mielenosoituksellisesti takapuolensa oikealle. Yritin korjata, ei reaktiota, useamman kerran jouduin oikeasti naputtamaan kannuksella kylkeen, että "hei halooooooo hevonen, täällä pohje pyytäis suoraks?!". Lopulta se siirtyi. Jos oisin jättänyt sen siihen, niin luultavasti vitonen ois tullut. Mutta kerrankin maltoin odottaa ja sain numeron pysymään kutosessa. Tuomariltakin tuli kehuja, että hyvin maltettu. Mielummin korjattu rike ja puolta tai pistettä parempi numero, kuin ala-arvoinen.

KESÄÄÄÄ!

Nyt se tuli vihdoin (ainakin hetkeksi) - kesä ja kärpäset! Ja kärpäset tosiaankin. Jopa maneesiin oli eksynyt lauma jos jonkin sortin pörriäistä. Onneksi Akulla oli todellakin vauhti päällä, eikä ikävät öttiäiset jaksaneet lentää perässä suomenjuntturan kiitäessä hurjaa vauhtia. ;)

Eilen käytiin rentouttavalla metsäkävelyllä. Aku rakastaa yli kaiken maastoilua ja sen kanssa on niin ihanaa kuljeskella metsissä, kun herralla on korvat aina iloisesti tötteröllä - hevosen hyvä fiilis tarttuu myös ihmiseen.

Tuulitukka <3

Tänään tein vain nopean läpiratsastuksen. Käyntiä, kevyttä ravia, väistöjä, laukassa siirtymisiä ja muutamat keskiravit. Huomenna päräytetään kotiseuran kisoihin Riihimäen raviskalle vääntämään (taas  vaihteeksi) helppo A:2. Jos satutte paikalle katsojiksi tai kisaajiksi, niin kuuluttajan kömmähdyksistä ja epämääräisestä mutinasta saa surutta syyttää allekirjoittajaa - Ri-Ran tiedottajana mulle napsahti nakki koko päiväksi kuulutushommiin.  ;) Onneksi ympärillä on ihania ihmisiä, ja Akun omistaja tuo mulle hevosen paikalle ja seuran kouluratsastusjaostosta saan tuuraajaan mun radan ajaksi.

Kaikennäköistä mielenkiintoista sitä ratsastaja näkeekin hevosen niskassa...

*Taputi tap*

Ainakin takapää tulee hyvin mukana. :D

Seuraavassa postauksessa kerron enemmän, mutta mulla on alkanut Akun treenauksen lisäksi projekti Piko. Siitä lisää ensi kerralla. ;)

Ihanaa, aurinkoista ja lämmintä viikonloppua kaikille - nauttikaa!

Mystinen kouluratsastuksen maailma

Kylläpä aika rientää! Viiikko vierähti elukkavahtina, kun tallinomistajamme oli reissussa vajaan viikon. Kun ensin painaa kaheksasta neljään töissä, haukkaa välissä hieman lounasta ja hoitaa kaiken maailman öttiäisiä parta-agamista alpakoihin, niin yhdentoista aikaan illalla ei tee mieli muuta kuin painaa pää äkkiä tyynyyn.

Aloitetaan viimepäivien läpikäynti viime viikon kilpailuista:

Lauantaina oltiin Laaksolla ImRan alue/kansallisissa. Luokkana oli FEI:n CCIP** ponien kenttäratsastusohjelma. Onneksi starttini oli vasta kolmen jälkeen, koska edellinen ilta oli salakavalasti venynyt reippaasti yli puolen yön ihanien naisten, taivaallisen ruoan ja antoisien keskusteluiden parissa. Talliporukan kanssa olimme tehneet varsinaisia löytöjä, ja ilta tosiaan kului hyvää shampanjaa ja luomukyytön sisäfilettä nautiskellen - ei ihan perinteinen perjantai-illallinen opiskelijalle.

Paikan päällä Laaksolla fiilis oli mainio. Aku tuntui todella hyväntuuliselta, roiskia lorotteli ja tyhjensi rakkonsa rentoutuneena käsihevosalueen reunaan ja oli muutenkin todella leppoisa. Verkassa se tuntui tosi kivalta, oli poikkeuksellisen energinen (hieman taisin antaa ekstrakauraa illallisella ;--) ja rento. Radalle pääsin tuomaritauon jälkeen hyvissä ajoin ja päätin tehdä ehkä poikkeuksellisenkin tempun: menin radalle pitkin ohjin. Rauhassa vain kuljeskeltiin pari kierrosta, käytiin tutustumassa tuomaripäätyyn ja jännittäviin nurkkiin. Sen jälkeen pidin meiningin taas hirmuisen rentona ja mennä jolkoteltiin rentoa kevyttä ravia muutama ympyrä. Tuomarien päästyä paikoilleen otin käyntiin, keräsin paketin kokoon ja raviin. En antanut Akulle mitään syytä jännittyä ja itse olin fiiliksellä "noniin, ja nyt sitten vain ratsastetaan". Ja vitsit, että tuo toimi! Aku ei ole i-k-i-n-ä ollut niin rento ja hyväntuulinen radalla. Se liikkui energisesti, omalla moottorilla, pysyi koottuna ja ennen kaikkea rentona hyvällä fiiliksellä. Super!!

Mutta täydellisyyttähän ei ole, joten jotain säröjä piti tietenkin tulla. Nämä säröt voidaan lukea täysin ja kokonaan ratsastajan ansioksi. Liian myöhään aloitettu avo, "apua, pitiks tässä jo siirtyä käyntiin, ai ei no hups, otetaas uudetaan laukka" ja huonosti ratsastetut vastalaukat, joista toinen meni rikki ja kakkonen tuomaripaperiin. Yhteiselomme ensimmäinen rikko radalla. 

Noh, huippuprosentteja ei tosiaan ollut tiedossa, mutta tulokset olivat lopulta melko hämmentävät: 56% ja risat. Ensimmäinen ajatus oli: mitä. Kumpikaan tuomari ei ollut nähnyt radassa mitään hyvää. Okei, lopputervehdyksestä seiska ja toiselta heltisi laukanvaihdosta käynnin kautta 6,5. Toiselta olisi ilman rikkoa irronnut lähes 60%, mutta toiselta ei läheskään. Toinen tuomari kommentoi "ihan kivat liikkeet" ja heitti alakertaan 5,5 liikkeistä. Ok?

Hämmennys oli suuri, koska kerrankin mulla oli radalla ihan huippu fiilis. Mutta nyt, kun asiaa on puitu monen eri tahon kanssa ja selattu videota ja protestilistoja valmentajan kanssa, alkaa syytkin hahmottua. Toinen tuomari nyt oli vaan äärimmäisen tiukka, ja jos suorituksessa oli pieniekin särö, niin vitosta parempaa ei irronnut. Toinen tuomari taas keskittyi äärimmäisen paljon siirtymisiin ja tahtiin.

Olen nyt alkanut vaatia Akulta radallakin suurempaa kokoomisastetta, mikä näkyy. Se näkyy siinä, että joudun tekemään puolipidätteitä ja korjaavia liikkeitä, joihin Aku välillä reagoi voimakkaastikin. Se on ihan pikkuriikkinen hetki, kun vaadin Aku tulemaan takaisin niihin raameihin, mikä lopulta aiheuttaa pienen pienen heilahduksen tahtiin. Aku ei vielä ole siinä mallilla, että se automaattisesti pitäisi yllä aktiivisempaa ja kootumpaa liikettä. Näihin asioihin tuomarit puuttuivat, ja esimerkiksi muuten kutosen arvoisen keskiravit tippuivat vitoseen, koska tahti ei täysin pysynyt koko liikkeen ajan. Keskilaukat itsessään olivat hyvät, mutta siirtymiset pitäisi olla vieläkin selvemmän. Vastalaukkarikon jälkeen siirtyminen raviin meni pitkäksi, joten siitäkin rokotettiin pisteellä tai jopa kahdella. Laukannosto oli muuten aika priima, mutta Aku pääsi livahtamaan pohkeelta karkuun ja hieman poikitti nostossa - vitonen. Eli pisteet tippuivat teknisten epäkohtien takia - kokonaisuus näytti ihan hyvältä, mutta kun kokonaisuutta ei arvostella. ;)

Alakertaan toiselta tuli pelkkää kutosta, mutta toinen arvioi Akun menon ja kuuliaisuuden 5,5. Mutta okei: hevonen rikkoi radalla, joten kuuliaisuudesta ei voi antaa hyvää arvosanaa. Askellajeissa jos ravin tahdissa oli parikin kertaa moittimista, niin ei silloin säännöllisyydestä voi antaa enempää. Arvostelu nyt vain sattui olemaan sellaista, että jos liikkeessä oli mitään vikaa, niin vitonen pärähti. Peruutus oli suora, rento ja Aku hyvin peräänannossa, mutta askelpituus ei riittänyt - vitonen.

Eli mitä jäi käteen: tarkkuutta, tarkkuutta, treeniä, treeniä ja vielä lisää treenausta tarkkuudessa. Meillä on tällä hetkellä menossa ns. siirtymävaihe, jossa väkisinkin tulee hieman haparointia, ennen kuin kaikki vakiintuu molemmilla automaatioksi. Kuvistakin näkee, että enää ei kuljeta myyränä matalassa muodossa, vaan menoon on löytynyt ihan uutta ryhtiä. :)

Surkeimmat pisteet koskaan, mutta päällimmäisenä on onnistumisen tunne siitä, että meillä oli ensimmäistä kertaa oikeasti mukavaa yhdessä - ratsukkona - radalla. 

Avosta suoraan puoliympyrälle