Elävien kirjoissa taas!

Nyt on pääsykokeet vihdoin ohi ja Akunkin saikkuilut saikkuiltu.

Akun kanssa olemme päässeet jo valmennuksiin, tosin vasta tällä viikolla aloitimme laukkatyöskentelyn. Aku on siis täysin puhdas, mutta otamme varman päälle ja nostamme panoksia pikku hiljaa. Tietenkin harmittaa, että alkukeväästä oli kovat odotukset kauden suhteen, ja tilanne nyt kesäkuun puolessa välissä on se, ettemme ole päässeet starttaamaan yksissäkään aluekisoissa. Mutta tätähän ratsastus on. Tenniksessä on helppo hankkia uusi maila rikkoutuneen tilalle... Hevosurheilussa tilanne ei olekaan niin yksinkertainen. Raakaa peliä, mutta toisaalta juuri se tekee lajista niin kiehtovaa. Hyvä hevonen ei ole yksin mitään, hyvä ratsastaja ei ole yksin mitään - tarvitaan ratsukko.

Treeniä pitkästä aikaa!

Aku oli kovin huolissaan sadettajasta. 

Pikon kanssa kävimme viime sunnuntaina starttaamassa poitsun ensimmäiset kilpailut ikinä! Naureskelin tulosta huvittuneena. Ehdin ratsastaa poitsua neljä kertaa ennen koitosta, ja maanantaina tajusin, ettei sen kanssa ole oikeastaa koskaan treenattu peruutusta... Kisapäivänä unohdin kypärän ja raipan tallille, ja muutenkin kaikki katastrofin aineet olivat taas kasassa.

Tuloksena oli kaikesta huolimatta 60,75% ja melko ylivoimainen voitto! Voi Piko oli niin hieno, vaikka radalla  yleensä niin kylmähermoista jässikkää alkoikin hieman pelottaa. Piko oli tahmea kuin mikäkin etana, sain pusertaa kannukset kyljissä koko radan läpi... Meinasimme kaatua laukka-ravi siirtymisessä, sekä yksi kulma oli herran mielestä kovin pelottava. Suoritus oli tasaisen tahmea, joten ilmeisesti tuomarille kelpasi ponneton esiintymisemme. Itse naureskelin huvituksesta ja häpeästä lopputervehdyksessä, sillä ratsastus oli tuntunut radalla niin karsealta!

Piko on kuitenkin niin kaunis ja näyttävä, vaikka kulkisi miten löysästi. Joku tuli rapsuttamaan ja kertomaan, että "tämä on kyllä kilpailuiden kaunein hevonen!". Tiedä siitä, mutta hirveän sympaattinen ja ihana se todellakin on.

Akun kanssa suunnitelmissa olisi startit heinäkuun puolessa välissä. Toivon mukaan kaikki menee hyvin, eikä jalka ala enää oireilemaan. Sillä nimittäin riittää virtaa, ja on sääli, kun tältä kesältä jää kaikki maastossa tykittelyt väliin.. Aku niin kovasti nauttii maastopainelusta. Tärkeintä on tietenkin, että mistään vakamassata ei ollut kyse, ja olemme selkeästi jo voiton puolella. 

Tämän ihmeempää analyysiä en nyt ala väsäämään. Palataan asiaan juhannuksen jälkeen, kun voimme jo alkaa suunnittelemaan loppukautta ja kunnon treenejä. 

Loppuun vielä muutama kuva meitin hienosta voittajasta.

© Taru Alatalo

Lämmintä ja riemukasta juhannusta! :)