sunnuntai 31. elokuuta 2014

Seniorimestaruuskultaa!

Aku oli liekeissä tänään Riihimäellä! 


Ratsastin luokan ulkopuolisena seuran seniorimestaruudesta, joka napattiin Aksun kanssa huimalla 67,069 % tuloksella. Ehdottomasti kauden paras rata. Akulla oli mieletön draivi ja tekemisen meininki, ja jopa ratsastaja muisti ja kykeni ratsastamaan radalla. Jos oltaisiin saatu osallistua myös luokkaan, siitäkin oltaisiin napattu reilu voitto - kuinka harmittavaa. ;)

Protestilista oli pullollaan seiskaa ja alakerrassakin komeili kaunis seiskarivi, jonka kruunasi 7,5 ratsastajan apujenkäytöstä. Alkukauteen verrattuna Aksu oli radalla kuin eri hevonen: silloin kun se oikeasti liikkuu eteen, se on todella ryhdikäs ja tahdikas - oikeasti aika upea suomenhevoseksi. Jos se taas jännittyy ja pakenee ahdistustaan kuoreensa, radalla laahustaa etupainoinen, maahan pultattu suomenjuntti.

Oon tän pari viikkoa keskittynyt suoruuteen ja valmennuksissa ollaan hiottu vastalaukkoja kaarevilla urilla. Ja kun ahkerasti vaan jaksaa treenata, niin kyllä tulokset näkyy. Missään kohtaa ei ollut moittimista suoruuden osalta. Haluaisin kuitenkin saada ratsastettua Akua vielä täydellisemmin läpi ja paremmin pyöreälle ja rennolle kaulalle. Mutta pikku hiljaa. Talvikaudella tiedossa on lihaskuntorääkkiä ratsastajalle, jotta kevään kisoissa pystyn paremmin ratsastamaan nimenomaan istunnalla ja kropalla - sieltä se pyöreyskin lopulta tulee.

Ensi viikonloppuna suuntaamme Ypäjälle Suomenratsujen Kuninkaallisiin. Osallistumme Kelmi Cup -kilpailuun eli ratsastan sekä lauantaina että sunnuntaina. Siellä tiedossa on taas vaikeammat ohjelmat ja pirun kova taso. Nyt ollaan ihan mestareita, mutta saa nähdä, kuinka nöyränä leuka rinnassa sieltä tullaan kotiin. ;) Ainakin hyvä kenraalirata on alla!

Verkasta. Mitäköhän ratsastaja taas könöttää...



Aku meinasi lähtee käsistä laukkaympyrällä. :D

Vastalaukkaa



Videon radasta pääset tsekkaamaan täältä!

Mukana tänään oli myös Piko, joka suoritti omalla tasollaan oikein siististi. Ohjelma oli K.N Special ja tuloksena 57,8% ja 9/22. Uskomatonta kyllä, mutta sijoituskin jäi vain prosentin päähän! Piko tarvitsisi hirveästi lisää voimaa, tasapainoa, tasaisuutta ja treeniä. Nyt sitä on liikuttettu aika vähän ja esimerkiksi laukassa tasapaino pettää todella helposti. Lisäksi meneillään on kengitysremontti, joten epätasaisuus on osin kavioistakin johtuvaa. Olen kuitenkin hirveän iloinen siitä, että tällä kertaa sitä ei jännittänyt kouluaidat yhtään! Monikkalassa muutama viikonloppu sitten Piksu ei aluksi suostunut millään ohittaa kukka-asetelmia ja sai slaagit tuomaripäädyssäkin. :P

On se vaan niin kaunis!

torstai 21. elokuuta 2014

Pikkuvelihevonen







Voi Piko! Piksun kanssa touhutessa aina jossain vaiheessa pääsee huokaisu "voi sä olet niin kaunis!". Jotkut hevoset vaan ovat niin paljon kauniimpia kuin toiset. Aku esimerkiksi ei ole mitään missiainesta, joten ulkonäköplussaa sen kanssa ei radoilta saa. Piko taas hurmaa tummilla silmillään ja nenään asti ylettyvällä otsaharjallaan nyrpeämmänkin koulutädin. ;)

Menin tosiaan tänään pitkästä aikaa Aksun tarhakaverilla ja "pikkuveljellä" Pikolla. Ja se oli ihan super! Poikien omistaja on käynyt Piksun kanssa Paulo Bastoksen valmennuksissa ja muutenkin treenaillut sitä enemmän, joten eron entiseen kyllä huomasi. Pikossa parasta on sen uskomaton keveys ja herkkyys. Akun kanssa siirtymiset esimerkiksi ravista käyntiin pitää ratsastaa. Pikon kanssa riittää, että hengität ulos ja vain ajattelet siirtymistä - ja siinä se jo oli. Oikeinpäin liikkuessaan Piko on erittäin näyttävä. Viimeksi Janakkalassa aluekisoissakin tuomarit kehuivat sen maasta taivaaseen, vaikkei radassa itsessään ollut kauheasti kehumista.

Piko lähtee taas isoveljensä kaveriksi ensi viikon sunnuntaina kisoihin. Akulla on tiedossa seuramestaruus ja Piksun kanssa tarkoitus olisi mennä K.N special. Eli tällä ja seuraavalla viikolla yritän ratsastaa myös Pikoa niin paljon kuin ehdin. 


Aksun kanssa meillä oli eilen valmennus. Ja kyllä sitä voi ihminen olla seuraavana päivänä kipeä! Yksikseen ratsastaessa itseltään ei vaadi niin paljoa, eikä toisaalta osaakaan vaatia. Valmentajan silmien alla taas pitää antaa kaikkensa (ja vähän enemmän), joten ei ihme, että seuraavana päivänä jaloissa ja vatsassa tuntuu.

Aksu oli kyllä ihan super hieno. Vastalaukat ympyrällä ja kaarevilla urilla ovat olleet mulle jostain syystä todella vaikeita, joten hevonenkaan ei silloin ole ollut hyvä. Nyt oon pikkuhiljaa saanut tatsia ja rohkeutta niihin, joten jumatsuikeli miten upeasti Aku meni! Niin rytmikästä, tasapainoista ja helppoa. 

Raviväistöissäkin sain kunnon ahaa-elämyksen. Akulla on upeat väistöt, joten mulle on tullut ehkä jotenkin "stressi" niiden suorittamisesta. Radallakin hirveä tekeminen ja ahdistuminen, jolloin meno on ollut lähinnä tällaista: "noniin nyt kulmassa läpi, eikun LÄPI, noniin, ah joo viel eiku nyt suoristus, eiku samalla piti saada sisäohja läpi eiku joo suorana, takapään piti kans suoristuu, joo ja nyt sit ETUPÄÄ eka, muista muista etupää, noin, ja eteen samalla ku sivulle eiku nyt jäi takapää aahhh ei hitto, äh takapää, eiku nyt meni liikaa, noin suora, AI se olikin jo tässä". 
Eilen vihdoin tajusin, mitä tarkoittaa rauha. R a u h a. Ratsastuksen kuuluu olla tanssia ja ratsastajalla (niinkuin hevosellakin) kuuluu olla aikaa hengittää. Tehtiin samoin kuin A:2 -ohjelmassa, eli lyheyltä sivulta pituushalkaisijalle ja heti väistöä takaisin uralle. Ennen kulmaa mun piti rauhoittaa tilanne, rauhoittaa tahti ja kääntää kropalla, jalalla ja ohjan tuella. Ja siitä taas rauhassa ilman mitään kiirettä tasaisesti, tahdikkaasti väistöä takaisin uralle. Ja kas kummaa, miten valtavan paljon asenteen ja ajatustavan muutos sai aikaan. Aku teki superhienot sisääntulot ja kauniit pohkeenväistöt. Helppoa, vai mitä? ;)

tiistai 19. elokuuta 2014

Omiaan puuhasteleva suokki

...ja huolimaton ratsastaja.

Kotona koppiin menossa. :)


Sunnuntaina olimme Porvoon kansallisissa. Lähtökohdat eivät olleet mitenkään optimit elämäni ensimmäiselle kansalliselle startille, sillä oikea käteni oli paketissa jännetupentulehduksen takia. Lisäksi aamupäivällä letittäessäni Akua jostain lensi ampiainen ja ihan pokkana tuli suoraan kohti ja pisti mua käteen. Onneksi en ole allerginen, olisi kisat olleet muuten siinä. Ja kaiken huipuksi laittessani traikun yläluukkua kiinni, edellispäivän sateet valahtivat kaikki suoraan naamalleni! Onneksi en ollut vielä laittanut kisakamppeita päälle, sillä valkoinen KL:n kisapaitani ei välttämättä enää sen jälkeen olisi ollut kovin valkoinen... ;)

Päivä oli tappaja-amppareista ja sadevesikylvystä huolimatta oikein kiva. Kaverini lähti hoitajaksi ja menomatkalla pysähdyttiin tankkaamaan huoltsikalla kunnon urheilijaneväät alias hampparit. ;) Aurinko paistoi ja lämpötila oli optimi! Ei mitään superhelteitä, muttei tarvinnut palellakaan.

Verkassa Aksuli oli ihan kivan tuntuinen, joskin vähän ylivilkas. En puuttunut (ehkä siinä mokasin?) sen vilkkauteen ja energisyyteen pahemmin, koska alkukauden jähmeyden ja energian puutteen jälkeen olin Aksun energiasta vain fiiliksissäni. 
Verkan pohja oli hieman hankala, mutta kyllä siellä ratsastamaan pystyi. Pohja oli suurimmaksi osaksi melko kova, mutta joissain kohti oli pehmeämpiä kohtia. Akun jalkojen kanssa joutuu vain olemaan tosi varovainen. Ja selkeästi se itsekin arkoi pohjaa. 

Radalle mennessä fiilis oli edelleen ihan hyvä. Aku ei pahemmin jänskättänyt, ja mullakin pysyi hermot kasassa. Se liikkui kivasti eteen, mutta oli ehkä hieman häslä. Mun olisi pitänyt uskaltaa vaikuttaa vahvemmin ja tarkemmin, mutta halusin säilyttää hevosen energian, joka vihdoin on alkanut tulla esille myös radoilla. Alku meni ihan ok. Toiselta tuomarilta tuli tasaisesti 6-7, mutta toinen ei taas vaihteeksi nähnyt meissä mitään hyvää... Kun toinen antoi laukannostosta 7 (oli muuten ihan pirun kaunis nosto!!), toinen antoi 5. Tosin olen kyllä tiukemman tuomarin kanssa osin samoilla linjoilla. Mulla on tällä hetkellä ongelmia saada pidettyä Aku suorana keskiaskellajeissa pitkällä sivulla. Juuri ajoittaisesta vinoudesta tuomari rokotti tosi paljon. Meidän maneesi on vain 40 m pitkä, joten isoliikkeisen suokin kanssa seinät tulevat liian nopeasti vastaan. Emme siis ole päässeet treenaamaan suoruutta pitkillä matkoilla.

Kaikki oli kuitenkin ihan hyvin ja pakka melko hyvin kasassa, kunnes tulimme vastalaukkakohtaan. Helppo tehtävä: pitkän sivun lopussa täyskaarto ja vastalaukkaa pitkä sivu. Ollaan saatu usein seiskaa ko. arvostelukohdasta eikä siinä tosiaan ole meille mitään vaikeaa - Aku on suorittanut sen aina ihan super hyvin. Kuitenkin yhtäkkiä, juuri askelta ennen suoristamista kaarteen jälkeen Aku vaihtoi ristille! Mulla meni pasmat ihan sekaisin. Ainoa ajatus oli, että "mitä ihmettä tapahtui?". Olin tosiaan niin hämilläni, että en osannut tehdä mitään. Luulin saaneeni vaihdettua vastalaukan takaisin, mutta todellisuudessa jatkoimme myötälaukassa... Eipä siinä. Kahdesta arvostelukohdasta lähti pisteet ja ihan vain mun oman tyhmyyden takia. Ilmeisesti jätin Akun liian yksin ja tuudittauduin ajatukseen, että "tämä me osataan, kyllä Aku hoitaa". Siihen päälle vielä hieman epätasainen pohja, minkä seurauksena Akulta lähtee tasapaino ja se on siinä... Harmittaa myös oma hämmentyminen. Laukanvaihdot käynnin kautta on myös ollut usein meidän bravuuri, joten pisteitä lähti ihan sikana. Toinen antoi molemmista 2 ja toinen taas 3 ja 4.

Loppu rata sujui kuitenkin ihan mallikaasti. Vapaa käynti oli muuten super, mutta juuri ennen keskikänytiä tuli pieni harmittava tahtirikko. Numerot olivat kuitenkin 7 ja 6. Loppuosasta myös tiukemmalta tuomarilta irtosi useampi 6,5 ja 7, mutta eipä ne paljoa alun vitosia ja kakkosia enää pelastanut.

Tavoitteena oli päästä 60% pintaan hitsin kovatasoisessa seurassa (kisattiin kaiken maailman SM-mitalistien seassa yms). Ilman rikkoja tavoitteeseen olisikin päästy. Toiselta tuomarilta irtosi rikoista huolimatta 62,2% mutta toiselta sitten vain 55,2%. Ihan sellainen kevyt 7 % ero. :D Keskiarvo siis säälittävät 58,707%. 

Alun ketutuksen ja epäonnistumisen tunteen jälkeen fiilis oli kaikesta huolimatta ihan ok. Kuitenkin meidän ekat kansalliset ja rataan mahtui monia hyviä pätkiä. Ei taas muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Ilmoittauduin lauantain seurakisoihin Tuusulaan, koska typerä rikko. :D Voin siellä ratsastaa ilman mitään paineita ja kokeilla vähän uusia kikkoja radalla - kansallisissa nimittäin näin kokemattomalla ratsastajalla ei ole varaa kikkailla. 

Hyvin järjestetyt kisat, todella kivoja ihmisiä ja kisapaikalla tosiaan kaikki toimi! :)












maanantai 11. elokuuta 2014

Kansallinen poninäyttely 2014

Johan oli viikonloppu!

Olimme siis Eetun kanssa Vermossa sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantaista sen verran, että poni meni aivan psykoosiin. Siis koskaan en ole joutunut työskentelmään niin flipanneen hevosen kanssa! Kaikki sujui ihan hyvin alkuun. Poni käveli nätisti koppii, matkusti kuin vanha tekijä ja perilläkin käyttäytyi, vaikka oli selvästi jännittynyt ja huusi kavereille minkä keuhkoistaan jaksoi. Eetu ei ole paljoa käynyt vieraissa paikoissa, joten oltiin varauduttu siihen, että poni voi käyttäytyä vähän huonostikin. Mutta mitään vastaavaa en olisi muuten niin kiltistä ja kerrasta uskovasta ponista uskonut. Kaikki oli tosiaan hyvin, kunnes Eetu näki kaksi mustaa shetua ja siitähän se helvetti repesi. Eetulla on tyttöystävänä ja tarhakaverina musta shetuneiti Myrna, joten ilmeisesti poni oli sitä mieltä, että "apuuaaaaa tuolla menee kaksi Myrnaa!".

Poni sai totaalisen kohtauksen ja flippasi ihan huolella - eikä enää koko päivänä päässyt psykoottisesta mielentilastaan ulos. Se huusi, riehui, pyöri, ei reagoinut mihinkään (ei kehuihin eikä raippaan) ja oli ihan kaoottinen. Ponin omistajan piti taluttaa mut verkkaan ja oikeasti mietin, että onko tässä mitään järkeä. Ihan karmaiseva tunne olla saaliseläimen selässä, kun minkäänlaista kontaktia otukseen ei ole. Jos kyseessä olisi ollut vähääkin vieraampi elukka, olisin tullut selästä alas ja ilmoittanut, että pitäkää tunkkinne. Minä en itseäni tapa.  

Kehään oli kuitenkin mentävä. Possujunassa jopa hetken tuntui, että eiköhän tästä selvitä. Se käveli ja ravasi suht siivosti toisten perässä. Muiden suorittaessa poni kuitenkin pyöri ja hyöri ja huusi, ja vaikka koko muu "lauma" otti ihan lunkisti, poni ei ottanut lauman mielentilaa, vaan sekoili itsekseensä. Todella outoa käytöstä laumaeläimeltä. Käyntipätkä onnistui jopa ihan hyvin (eli poni kulki suurinpiirtein siihen suuntaan mihin pyysin). Ravissa alkoi huutaminen ja ihme jäkittäminen, ja laukka ei noussut ollenkaan. Sivuloikat tuli kyllä oikein mallikkaasti. Nauroin selässä, että tää ei ole todellista. Poni, joka havahtuu ja alkaa tottelemaan yhdestä ärähdyksestä ja pienestä raipan muistutuksesta pohkeen taa, ei reagoinut mihinkään. Siis ei mihinkään.

Sunnuntaina asenne oli, että ainakaan huonommin ei enää voi mennä. Saavuttiin Vermoon puoli kymmenen aikoihin, ja otettiin poni ulos kopista. Sama huutaminen ja hyöriminen jatkui, mutta nyt Eetu otti kontaktia ja oli selvästi "normaalisti jännittynyt". Shetlanninponitkaan eivät saaneet ruunaa sen kummemmin sekaisin. 
Ravailut ja seisomiset sujui oikein mallikkaasti ennen kehää, joten fiilis oli hyvä. Eetu yritti mutustella raippaa ja nuuhki mun sormia, joten totesin, että eiköhän tästä selvitä ihan kunnialla.

Kehään meno oli hiukka jännää - onhan se nyt aika kuumottavaa siirtyä hiekalta nurtsille. ;) Mutta kehässä poni oli niin siivosti! Ihan kuin eri hevonen edellispäivään verrattuna. Se kulki kauniisti rinnalla, siirtyi käyntiin mun hidastaessa ja oli muutenkin niin hieno! Seisominen paikoillaan oli hieman hankalaa, mutta tuomari sai kuitenkin rakenteen arvosteltua.

Lopulta poni palkittiin I-palkinnolla ja tuomarin kommentit sisälsivät pelkkiä ylistyssanoja! Rotutyyppi oli loistava, liikkeet olivat loistavat, kaikki oli loistavaa! Harmittavasti luokkavoitto meni tammikuussa ruunatulle KTK-orille, joka on tosiaan kantakirjattu 41 pisteellä. Eli todellakaan huonolle ei poni hävinnyt! Yleisössä oltiin kuulemma jupistu, että "tuolla kakkosella oli selkeästi paremmat liikkeet, sen olisi pitänyt voittaa". ;) 


Hieno poniini!


Poni siis sai anteeksi lauantain sekoilun, vaikka siitä hyvästä mulla on nyt käsi tuettu lastalla - jo pari viikkoa tulehdusta enteillyt jänne sanoi lauantain tempomisen seurauksena sopimuksensa lopullisesti irti ja tulehtui ihan huolella. Tiedossa on siis muutama päivä sairaslomaa ja epätoivoista pikaparantelua. Sunnuntaina meillä on nimittäin Akun kanssa ensimmäinen yhteinen kansallinen startti, ja näin niikuin järjellä ajateltuna, olisi ehkä hyvä pystyä treenaamaan ennen sitä. ;)







On se huisin kaunis. :)


Tapahtumarikas viikonloppu, mutta kivaa oli silti! Varsinkin, kun kerrankin roolit vaihtuivat minun ja poninomistajan Sarin kanssa. Yleensä Sari toimii mun ja Akun kisahoitajana, eli huolehtii kaikesta, rauhoittaa mun hermoja ja varmistaa, että kaikki on mukana. Nyt pystyin ite ottamaan lunkisti ja rauhoittamaan stressaavan poninomistajan hermoja. :)

Onni on hyvä tiimi! 

tiistai 5. elokuuta 2014

100 lukijan raja ylitetty!

Vautsi, mieletön kiitos kaikille vanhoille ja uusille lukijoille - teitä on nyt jo yli sata! :)

Kiitos!


Viime viikko oli melko hiljaista hepparintamalla. Kuumien kelien takia Aksu sai pitkälti lomailla koko viikon. Alkuviikosta kävin hieman keventelemässä, sitten maastoiltiin, käytiin kävelyllä ja Aku sai useamman vapaapäivänkin. Mutta, loma tulee varmasti tarpeeseen ja tekee enemmän kuin hyvää niin ratsulle kuin ratsastajallekin. Taitaa johtua helteistä, mutta viime viikolla motivaatio treenaamiselle oli täysi nolla. Kun maneesin lämpötila kohoaa lähes neljäänkymmeneen ja pelkkä oleminen on hankalaa, ei intoa hevosen kiusaamisellekaan löydy. Ja en tosiaan olisi uskonut, että mun suustani pääsee tuollaista! (nimimerkillä: nukun  edelleen sekä talvipeiton että päiväpeiton kanssa)

Viikonlopun ratsastuslomailun jälkeen uusi viikko toi taas motivaation takaisin. Eilen kävimme tallikaverien kanssa pitkällä maastokävelyllä - vaikka Eetu ja Piko oikeastaan ravasivat lähes koko matkan. Akun käynti on niin suurta, että siinä ei ole tähän mennessä pysynyt mikään hevonen perässä. Tänään kävin pyörähtämässä Akun sekä Eetun kanssa hetken aikaa maneesissa.

Eetua pitäisi nyt tällä viikolla joka päivä jaksaa hieman ratsastaa, sillä olen lupautunut esittämään sen viikonloppuna Vermossa poninäyttelyssä lauantaina ratsastusluokassa sekä sunnuntaina kehässä. Jännää! En ole koskaan esittänyt hevosta näyttelyissä, joten kaikki vinkit ovat tervetulleita!

Tälle viikolle oli suunnitteilla pari valmennusta, mutta todennäköisesti Aku saa vielä tämän viikon kevyempää. En näe mitään järkeä kiusata sitä 30 asteen helteillä ilman kunnon syytä. Seuraavat kisatkin ovat vasta 17.8. joten no worries! Sitä paitsi Aksu on yleensä ollut parempi pidempien vapaapätkien jälkeen. ;)

Terkkuja taas höpöharakka Vaakulta! Varsinainen pussailija. ;)