sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Hevosrikas viikonloppu!

Perjantai

Hajoava auto + opiskelijabudjetti ei ole viimeaikoina antanut myötä valmentautumiselle. Mutta koska joulukuu on kiva niin veronpalautusten kuin joululahjojenkin (toivossa ainakin on hyvä elää ;) suhteen, niin valmentaja tuli perjantaina pitämään meille tuntia.

En osannut oikein odottaa mitään, kun viime kerrasta oli ehtinyt kulua jo kuukausi. Aku oli kuitenkin aivan mielettömän hyvä - taas kerran. 
Heti alkuun lähdimme tekemään avotaivutusta pitkällä sivulla. Mutta ennen mitään tehtävää, minun tuli varmistaa, että Aku on kunnolla myödännyt ja tarpeeksi koottu (ei vain niskasta, vaan enemmänkin kroppa nousee sään kohdalta). Avoja lähdimme tekemään ensin muutaman kerran käynnissä, ja sen jälkeen ravissa. Pointtina oli jo ennen kulmaa tasapainoittaa tahti ja tehdä kunnon puolipidätteet, jotta Aku ei vain valuisi liikkeen läpi, vaan hieman jopa hidastaisi, jotta takajalat ehtivät oikeasti kunnolla alle. Puolipidätteillä minun tuli hallita avo koko pitkän sivun ajan, minkä jälkeen sisäpohje suoristaa hevosen ja taas ennen kulmaa pitää ehtiä asettaa ja taivuttaa. Yhden avotaivutuksen jälkeen valmentaja pyysi tekemään voltin, ja voi tsissus! Siinä oli muuten elämäni paras voltti! Valmentaja hihkui ja hyppi haltioissaan, ja sanoi, että liike, tahti, ryhti, asetus, taivutus ja poljenta eli kaikki säilyi sen parin sekunnin voltin ajan lähes täydellisenä. Itse muistan vain tunteneeni satulassa, että "oih, onpas helppoa". Saa nähdä, milloin tulee seuraavan kerran tuollainen tunne volttia ratsastaessa. 

Laukkatyöskentely sujui myös hyvin. Vasen kierros on Akulle huonompi, mutta tällä kertaa nostot juuri vasemmalle sujuivat paremmin. Minun piti ensin koota reilusti, ja vasemmassa kierroksessa ajatella sulkua ennen laukannostoa. Nostot piti lähteä takaa ja Akun olla koko ajan hyvällä tuntumalla. Vasempaan tosiaan ne sujuivat aika kivasti, vaikka oman heikon oikean jalkani takia Aku tuppaa työntämään takapäätä ulos ympyrällä. Mun täytyy jatkuvasti ajatella omaa oikeaa jalkaa kylkeen kiinni, ja saman tien huomatuttaa pohkeella (ja tarvittaessa näpäyttää kannuksella), mikäli takapää valuu ulos. Tähän vaikuttaa myös vasen käsi (eli sisäkäsi), joka helposti lukitsee vasemman ohjan, jolloin takapää lähtee helposti ulos. 
 
Laukassa muistettavaa on oma istunta, suoruus, ulkoavut (ei valuta sinne maneesin seinille!), tahti ja kokoaminen. Akulle on syksyn aikana kehittynyt aivan upea koottu laukka, ja välillä oikein ihmettelen, miten se pystyy sillä suomenhevosen suht lyhyellä kaulallaan kaikkeen! Ilmeisesti kaula ja niska on vain niin hyvin liittyneet, että se pystyy kokoomaan ja nousemaan edestä niin paljon. Laukassa minun tuli aina korkeintaan kolmen askeleen välein vaikuttaa, tasapainottaa ja koota laukkaa. Jos unohdun matkustamaan, kaikki leviää salaman nopeasti. 
Teimme myös hieman "voimaharjoittelua", eli lyhensin laukkaa voimakkaasti aina muutaman askeleen ajan, ja sen jälkeen taas eteen. Vitsit se on aika makee peli!

Itelleni kotiläksyjä tuli oman oikean käden valvominen: oikea käsi jää helposti liian löysäksi, kun vasen taas dominoi liian vahvasti. Lisäksi oikeassa kierroksessa ympyrällä ja kaarteissa mun pitää kääntää kroppaa paremmin liikkeen suuntaan, eli oiken olkapään vahtimista. Jos ympyrän keskellä joku katsoo ja kääntyy meidän mukana, niin vain mun oikea kylki saisi näkyä koko ympyrän ajan. 

Lauantai

Lauantaina ratsastin Akua kevyesti eteen ja alas. Ja olipas herra rento ja irtonainen! Ajattelin, että valmennuksen jäljiltä se saattaisi olla hieman hapoilla, mutta ehei. Todella helppoa ja rentoa meininkiä.

Akun jälkeen kiipesin vielä tallin uuden tulokkaan, pienen Eetu-ponin selkään. Eetu on russponi, joka on lähinnä tallin lapsia varten. Hirveän symppis, iloinen ja fiksu kaveri, joka ei tosin osaa oikein mitään. Tarkoituksena olisi pikku hiljaa opettaa Eetulle oikein päin kulkemista ja muita ratsuna olon salaisuuksia. Laukka nousi pienen alkukiihdytyksen jälkeen pukkien saattelemana, mutta jo toinen nosto sujui paremmin. Se on selkeästi nopea oppimaan, joten eiköhän siitä tule oikein mainio peli!

Sunnuntai

Tänään kävin puuhastelemassa Akun kanssa taas niitä näitä - energiaa vain riittää ja riittää. Poitsu on vielä ilman hokkeja, joten maastoon ei ole asiaa, ennen kuin saadaan kunnollinen varustus. 

Viikonlopun toisena vierailevana tähtenä eli vanha kaveri Leevi. Kenttä oli sen verran jäässä, että työskenneltiin vain käynnissä. Poni oli kyllä niin tärkeänä! Tehtiin kaikenlaista aivojumppaa: avoja, sulkuja, siksakväistöjä, takaosakäännöksiä, etuosakäännöksiä jne. Koko ajan Leevi puuhasi tohkeissaan, ja jaksoi keskittyä, vaikka välillä tarkkailikin korvat tötteröllä ympäristöä. Se on kyllä niin hauska hyvänmielen poni. 





3 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen blogi, vaikutat aika samanlaiselta ratsastajalta kuin minäkin! :) Koska olet muuttanut Helsinkiin (?)? Itsekin suht uutenä täällä päin eikä hevostuttuja juuri ollenkaan! :)
    Itsellä suht uusi ja yksinkertainen blogi, kunhan silloin tällöin ajatuksia kirjoitan.. :)
    http://kouluratsastuksenmatkassa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäät. :) Juu, vilkasin sun blogisi ja alan ehdottomasti seuraamaan! Muutin syyskuun alussa Helsinkiin, kun aloitin opiskelun Aalto-yliopistossa. En myöskään tunne pääkaupunkiseudulta paljoa ratsastajia, sillä edelleen matkustan pari kertaa viikossa Lopelle Akun omistajan tallille, eikä ole ollut aikaa tutustua Helsingin seudun talleihin. :P

      Poista
    2. Juu en minäkään ole kerennyt oikein tutustua.. Sattumalta löytyi upea ratsastettava, tallilta jossa ei käy muita (kaksi muuta tallin hevosta eläkeläisiä) niin hevostutut ovat jäännet minimaalisiin mittasuhteisiin! :D Itse muutin poikaystävän koulun "perässä" ja onneksi työllistyin täällä.. :) Koskaan ei ole liikaa hevostuttuja!

      Poista