Viileemmät ilmat ja tuhottomasti energiaa

Kyllä muuten hevosestakin huomaa, kun lämpimät ilmat ja helteet ovat taas väistyneet. Virtaa ja puhinaenergiaa riittää vielä maastossa laukkailemisen jälkeen kentälläkin. Täytyy vähän tarkistaa poitsun ruokailutottumuksia, jospa väkirehuista olisi varaa hieman vähentää...

Sunnuntaina pääsimme vihdoin tuuppaakaan tämän kauden ensimmäisen aluestarttimme Tampereella. Kauden pilasi Akun sairasloma, joka sattui juuri ikävästi keskelle alkukautta. Tuloksena K.N:stä 61% ja 9/30, kun luokassa palkittiin kahdeksan ratsukkoa. En taaskaan ole ollenkaan tyytyväinen suoritukseen. Vaikka kyseessä olikin aluekisat, olisin halunnut b-tason radasta paremman tuloksen. Täytyy nyt oikeasti miettiä mikä ihme siinä radalla suorittamisessa oikein on. Aku nimittäin jäi taas pohkeentaakse ja löysäksi takaa. Rata sinäänsä oli oikein siisti ja tasainen, ilman mitään rikkeitä. Kiitosta tuli taas siirtymisistä. Muutamat ala-arvoiset keskiravista, jostain laukkavoltista ja laukkapätkästä tiputtivat prosentit alhaisiksi, vaikka mukana oli useampikin seiska ja suht onnistunut pätkä.

Vaikka Aku jäikin pohkeen taakse, se oli kuitenkin paremmin kuulolla ja kuolaimella kuin ennen. Ja nyt tosiaan kun katsoo rataa videolta, ei siinä sinäänsä ole mitään vikaa. Ainoastaan hieman löysä yleisilme on ongelma. Ja suurin "vika" on ehkä kuitenkin se, että olen itse niin hirveän kriittinen. Haluan, että kilpailuissa näyttäisimme parastamme, mutta eihän se tietenkään ole mahdollista - ainakaan näin mitättömällä kokemuksella. Mutta se, että en saa edes samanlaista fiilistä kuin normaalisti, harmittaa. 

Mulla on nyt tässä puolitoista viikkoa aikaa funtsia ennen seuraavia kisoja, mikä se ongelma siellä radalla oikein on - niin itse, omistajan kuin valmentajankin kanssa. Sunnuntain kisoihin viitaten mokasin myös valmisteluissa. Akulla oli kisoja edellisenä päivänä vapaa, joka ei ollut todellakaan hyvä juttu. Nykysellä kunnolla se tarvitsee ehdottomasti liikuntaa kisoja ennen. Verryttelyssä sillä oli ylimääräistä pölhöenergiaa, joka purkautui huonolla tavalla. Mutta, kaikesta tuollaisesta oppii taas ensi kertaa varten. 

Ensi kerralla myös vakuutan, että en unohda heittää raippaa pois ennen suoritusalueelle ratsastamista... Huoh. Siitäkin tuli siis -2 pistettä. Muutenhan olisimme sijoittuneet kahdeksanneksi. ;) Kaikesta oppii, vai miten se meni...

Mutta voi vasen laukka sentään! Jotain positiivista tämän nipotuksen ja kitinän jälkeen kuitenkin. Pitkään ongelmana ollut vasen laukka alkaa olla aivan sairaan hyvä. Hierojasta on siis ollut huikea apu. Viime viikolla Aku sai akupunktiotakin!