Meillä on Akun kanssa aivan selkeesti joka-toisen-kilpailun-kirous. Joka toinen kerta rata menee ihan ok, ja tullaan rusetin kanssa kotia, mutta joka toinen suoritus menee ihan läskiksi... Aku otti siis taas laaman ja merilehmän sekoitus -vaihteen päälle. Aiemmin mietin, että jännitänkö tiedostamattani radalle menoa, mutta koska Aku ei tosiaan lamaannu joka kerta, en usko, että se johtuu mun jännityksestä. Jokin kuitenkin sen lamaantumisen laukaisee - ja olisi todella kiva keksiä, että mikä. Ja vielä parempaa olisi keksiä ratkaisu kyseiseen ongelmaan... Koska ratsastajanhan se pitäisi löytää ratkaisu ja kyetä saamaan hevonen takaisin kontrolliin.
Todella surkea ja lyhyt verryttely oli varmasti yksi osasyy. Toivottavasti kesä tulee pian, ja päästään verryttelyjärjestelyiden ongelmista vihdoin eroon. Ei auta kuin käydä ja kokeilla, että mikä toimii ja mikä ei.
Eilisiä tunnelmia alla olevassa kuvassa:
.jpg)
Mutta ei auta itku markkinoilla. Valmentaja totesi lohduttavasti, että pettymykset kuuluvat asiaan, ja ne vaan pitää jättää taakse, jotta voi taas aloittaa puhtaalta pöydältä. :)
Aku muutti eilen takaisin kotitallillensa. Tänään käytiin vaan tekemässä lyhyt käyntimaasto, koska herra oli tiputtanut oikeasta takajalasta kenkänsä. Lauantaina kengittäjä oli jo käynyt naputtelemassa vasemman takajalan kengän takaisin, joten huomenna on siis vuorossa se toinen.
Ratsastin myös Pikon, joka oli aivan unelma!
Lyhyen (ja sisältököyhän) päivityksen loppuun vielä kuva söpöilevästä hurmurista tältä päivältä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti