Kevät tulee!

...tai ainakin enteilee tuloaan: räystäät tiputtelee sulamisvesiään, harjatessa talvikarvat pölisevät ja kutittelevat nenässä, Aku saa viipottaa nakupyllynä tarhassa ja maastossa pääsee laukkailemaan osin sulaneilla teillä. Päivä on pidempi kuin yö, joten jee! Voin ehkä jo sanoa, että julmasta talvesta on selvitty. :)

Viime sunnuntaina olin uudestaan Paulo Bastuksen valmennuksessa. Oli taas tosi upeeta, ja sain irti todella paljon. Paulo pisti meidät treenaamaan piaffea, koska se on äärimmäisen hyvä tapa opettaa Akua laittamaan kintereensä paremmin alle ja kokoomaan itseään. Muutamia hyviäkin piffittelyjä tuli, mutta eihän se ollut lähellekään oikeaa piaffea, vaan lähinnä työskentelyä kohti sitä. Aku on kuitenkin melko poikkeuksellinen suomenhevonen, koska se oikeasti pystyy siihen. 

Vähän sellainen olo, etten oikein tiedä mitä kirjoittaisin? Olen käynyt valmennuksissa joka viikko, ja kerta toisensa jälkeen Aku on ollut hienompi ja hienompi. Tosin tiistain tunnilla Aku oli jumissa sunnuntain kokoomisharjoitusten takia, joten se painoi aika pahasti kädelle. Se on pari viimistä kuukautta ollut erittäin kevyt, jopa kootussa ravissa se jaksaa nykyään kantaa itse itsensä. Valmentaja oli sitä mieltä, ettei syytä huoleen (itse ensin ajattelin, että nyt se on vähintään sairas ja kipeä ja selkä ja jalat rikki ja mitä kaikkea :D). Liikuntaa vain, jotta paikat aukee, mutta kunnon prässäämistä ei kannata tehdä. Eilen kävin maastoilemassa, ja ai vitsit poitsu taas tykkäsi. 

Vasen laukka alkaa olla todella hyvällä mallilla. Sain taas herätyksen siitä, että ratsastajan avuilla ja istunnalla on aivan järisyttävän suuri vaikutus hevosen liikkeeseen. Vasen laukka oli aivan puhdasta, tarmokasta ja kolmitahtista pienelläkin ympyrällä, kun istuin satulassa oikein. Uusi mielikuvani laukassa istumiseen: kuvittelen, että joku vetää mua häntäluusta alas hieman etuviistoon - näin saan käännettyä lantion eteen ja painopisteeni on istuinluilla tarpeeksi takana. 

Minkälaisia mielikuvia teillä on apuna ratsastuksessa? :)

Ensimmäisestä Paulon valmennuksesta mulla on hieman videomateriaalia, jota katsellessa huomasin, että olkapääni ja yläkroppani ei ole täysin ryhdissä. Ajoittain istun oikein mallikkaasti, mutta hirveän helposti painan rintakehän alas ja olkapäät painuu eteen. Siitä siis uusi tavoite!

Heh, alla video parin viikon takaa. Oon saanut rakennettuu hyvää luottamusta Akun ja mun välillä, ja nykyään irtojuoksutan sitä niin, että se saa hetken painella yksin, ja sen jälkeen Aku juoksee mun perässä vapaana. On älyttömän hyvä tapa, koska silloin molemmat joutuu liikkumaan - kasvattaa myös ratsastajan kuntoa. ;) Alla siis pieni, erittäin epäselvä kännykällä kuvattu pätkä meidän touhuilusta.

Ja sitten loppuun muutama kuva viime valmennuksesta.

Aku istuu. :)