maanantai 1. lokakuuta 2012

Vihdoinkin onnistumisia kisarintamalta!

Tai ainakin suunta on parempi!

Lauantaina käytiin nappaamassa Akun kanssa ensimmäinen yhteinen ruusuke - väri oli valkoinen.


Aku oli koko viime viikon todella energinen, kaikki parin viikon takainen apaattisuus ja väsyneisyys oli kadonnut viimeisintäkin pisaraa myöten! Treenit oli oikeastaan hirveetä touhotusta sinne ja tänne, Akun mielestä olisi kokoajan pitänyt paahtaa vähintään keskiravia ja huh mitä lisäyksiä vedeltiin. :D Annoin poitsulle mahdollisuuden mennä eteen ja pidettiin vain kivaa, ilman sen kummempia tuuppauksia. Mieluummin valitsen liian kovan vauhdin ja innon, kuin eteenpäinpyrkimyksen kadottaneen lahnan.

Kisat olivat seuratasoa, ja ne pidettiin Pornaisissa KumRan toimesta. Ihana henkilökunta ja hyvin järjestetyt kisat, mahtavaa! Seuratason kisoiksi tuomarilinja oli mielestäni aika tiukka, mutta parempi niin. Ja yllätyksenä luokkaa tuomaroi kaksi tuomaria. Tällä kertaa eroa oli "ainoastaan" 4%, eli suunta on selkeästi parempaan! :D 

Tehtiin suht pitkät alkukäynnit ulkona, sen jälkeen 15 minuutiksi verkkaamaan maneesiin ja loppuaika vain käveltiin ulkona. Halusin varmistaa, että ei käy sitä katastrofia, joka koettiin aluemestaruuksissa... Eli totaalista hyytymistä. Verkassa oli jees fiilis, pohja oli erinomainen ja maneesi ihanan valoisa! Vähän ukkeli taas jännittyi radalla, ja käynti meni valitettavasti passimaiseksi, mistä toinen tuomari rokotti aika roimasti. Vaikka tuloksena oli 3. sija, en itse ole hirveän tyytyväinen rataan. Aku oli varsinkin alussa epätasainen ja hermostunut, eikä ollut tarpeeksi hyvin avuilla. Keskiravissa meillä on vielä työstämistä. Akultahan kyllä irtoaa liikettä, mutta ravin tasapaino ja tahti katoaa todella herkästi. En päästänyt sitä radalla ihan "huippuunsa" lopputuloksena kuusi pistettä kummaltakin tuomarilta. Toiselta mieltä lämmittävä kommentti "tahdissa", vaikka molemmat ihan oikeutetusti olisivat halunneet enemmän venyvyyttä.
Itse mokasin toisessa pääty-ympyrässä, tajusin jo heti ympyrälle lähdettäessä, että ei hitsit nyt tehdään kyllä volttia eikä pääty-ympyrää... 
Paperissa näkyi tuomareiden mielipide-erot (vaikka tällä kertaa ne olivat meidän mittapuulla ihan siedettävät). Toiselta ei tullut yhtä ainutta seiskaa vaan tasaista kutosta, vaikka toiselta niitä seiskoja oli irronnut monia ja oli siellä yksi kasikin joukossa komeilemassa laukasta käyntiin -siirtymisestä. :)  Toinen tuomari olisi sijoittanut meidät 1. eli luokan voittajaksi, mutta toinen vasta 5. 

Kuitenkin ehjä ja ihan siisti rata, eli pakko nyt niellä se ylikriittinen täydellisyyden tavoittelija, ja myöntää, että olihan se ihan hyvä rata. Mutta tosiaan, seuraava tavoite on kokea se totaalinen tyytyväisyyden ja onnistumisen tunne sillä hetkellä, kun pysähdymme tuomarin edessä lopputervehdykseen. Kyllä sekin sieltä vielä tulee. Vasta kolmet yhteiset kisat takana, niin vielä tässä harjoitellaan, rakennetaan luottamusta ja opetellaan tuntemaan toisiamme kisatilanteessa. Ja jos olisin täysin tyytyväinen, sehän tarkoittaisi, ettei olisi mitään parannettavaa. Ja aina on jotain parannettavaa, korjattavaa ja opittavaa. :)




Viikonloppuna suuntaamme kohti Ypäjää ja SuoRan valmennusleiriä. Akun omistaja menee itse Akulla ja minä Pikolla. Odotan innolla, sillä en ole koskaan ollut Ypäjällä valmennuksissa tai muissakaan tapahtumissa suokkien laatereita lukuun ottamatta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti