maanantai 8. lokakuuta 2012

Istunnasta, itsensä kehittämisestä ja motivaatiosta - upea viikonloppu

Koko viikonloppu taittui SuoRan valmennusleirillä Ypäjällä. Upea leiri, josta jäi käteen paljon pohdittavaa ja ajateltavaa. 

Perjantaina puolenpäivän jälkeen keräsimme tavarat kasaan ja lastasimme hevoset traikkuun syksyisessä säässä - vesisateessa. Ja jottei matka olisi käynyt liian mukavaksi, pilvet piiskasivat vettä maahan ihan olan takaa. Ajoradat olivat tulvillaan ja juuri ja juuri tuulilasista näki eteensä. Vaikka muutamia hulluja kamikaze -ohittelijoita matkan varrella riitti, pääsimme lopulta ehjin nahoin perille. On muuten jännä, että vaikka sataisi kissoja taivaalta ja eteen ei näkisi tuon taivaallista, niin joidenkin autoilijoiden mielestä hevoskuljetus on pakko ohittaa, eikä väliä, vaikka traikkua vedettäisiin tien maksiminopeudella. Olen alkanut vahvasti epäillä, että nämä henkilöt tavaavat sanat "hevoskuljetus" tai "hevosia" lauseeksi "ohita mahdollisimman nopeasti!". 

Ensimmäinen valmennus Pikon kanssa oli aivan hirveää. En ole ehtinyt käydä ratsastamassa Pikolla lähes ollenkaan, sillä Aku on ollut minulla maneesitallilla ja aikaa on mennyt sen kanssa. Lauantaina ratsastus sujui jo huomattavasti paremmin ja sunnuntain aamutunnilla fiilis oli aivan mieletön. Mahtava valmentajamme laittoi halukkaat (eli noin puolet koko porukasta) ratsastamaan liinassa ilman jalustimia ja ohjia. Tarkoituksena oli kartoittaa ja parantaa omaa istuntaa ja sen ongelmakohtia. Ihan mieletön juttu, jota aion tehdä mahdollisuuksien mukaan kotonakin! 
Se herkkyys, rentous ja oman kropan tiedostaminen, jotka tuota kautta löysin ratsastukseeni kyseisellä tunnilla, olivat todella mieltä avaavat. Lopputunnista teimme ihan perus ravi-käynti-ravi siirtymisiä. Oli upeaa päästä Pikon kanssa siihen pisteeseen, että se siirtyi ravista käyntiin pelkästä normaalia raskaammasta uloshengityksestä. 
Edellisenä iltana olimme puhuneet teoriatunnilla istunnasta, mistä koko idea liinassa ratsastukseen lähtikin. Kyllähän nyt varmaan jokainen tajuaa, että liinassa ilman ohjia ja jalustimia meneminen kehittää tasapainoa ja istuntaa, mutta kuinka siihen tarvitsee jonkun muistutuksen, jotta asia oikeasti palaa mieleen ja sen ymmärtää. Istunta on muutenkin kaiken alku ja juuri. Huonolla istunnalla voi saada hevosen jännittämään selkäänsä, estää sen liikkeet ja aiheuttaa niin paljon muitakin ongelmia, ja sitten ihmetellään, miksei hevonen kulje. Luulisi jokaisen ratsastajan pyrkivän kehittämään itseään ja istuntaansa, mutta valitettavasti se ei taida olla näin...

Muun muassa Leevin omistajan kanssa puhuimme menestymisestä ja ennen kaikkea nöyryydestä, joka siihen menestymiseen varsinkin kouluratsastuksessa tarvitaan. Jos ylpistyy ja kadottaa tarpeen kehittyä, ollaan mitä todennäköisemmin polulla, joka ei vie eteenpäin. Ja jos ollaan siinä pisteessä, että ajatellaan, ettei istuntaharjoituksesta ole hyötyä, tai tuhahdetaan "tyhmälle idealle" siinä pelossa, että harjoitus palauttaisikin sinut maan pinnalle huomaamaan, ettei se oma ratsastus olekaan Kyran tasoa, ei tie tosiaankaan vie eteenpäin.
Viikonloppu sai motivaationi kasvamaan entistä enemmän, vaikka se onkin jo tässä viime aikoina kasvanut ihan "itsestään". Kunnianhimo ei mielestäni poissulje nöyrää asennetta. Ja nöyryydellä en nyt tarkoita, että pitäisi pää painuksissa hiljaa hissutella, että tällanen mä nyt oon ja kattellaa opinko uutta. Vaan sitä, että itseään kehittäessä ja oppiessa paremmaksi ratsastajaksi, muistaa, tiedostaa ja hyväksyy heikkoutensa ja ne asiat, jotka eivät luonnistukaan tuosta vain. Ottaa opiksi omista (ja myös toisten) virheistä ja kuuntelee neuvoja, eri näkemyksiä, haluaa saada uutta tietoa ja päivittää vanhaa. Koska tässäkin maailmassa on niin paljon mielipiteitä ja näkemyksiä siitä, miten asiat pitäisi hoitaa ja mikä on oikein ja mikä väärin, kuin on hevosihmisiäkin. 
Varsinkin nyt, kun olen monessa eri paikassa, olen tullut siihen tulokseen, etten ota asioihin mitään tiettyä linjaa. Kuuntelen kyllä kaikkia ja pyrin löytämään ne parhaat vinkit ja parhaat toimintatavat kuhunkin tilanteeseen. Mielestäni pahin virhe on kapeakatseisesti olla jotain tiettyä mieltä, ja poissulkea kaikki muut kannat asiaan.
Mutta onneksi suurimman osan mielestä hevosten terveys on etusijalla. Kunhan kaikki vielä muistaisivat, että hevoset ovat hevosia, ja annettaisiin niiden myös olla hevosia, niin asiat olisi aika hyvin! :D

Mutta tosiaan, kiteytettynä palo kehittyä paremmaksi ratsastajaksi on aika hurja! Ei muuta kuin treenaamaan ja kuuntelemaan neuvoja. Vielä kun kaikki asianomaiset vielä jaksaisivat huudella sieltä kentän laidalta että "ryhti! katse! rentoudu! istu! rennot kädet! jalka kiinni!" niin jippii! Aion myös pakottaa kaikki kynnelle kykenevät rääkkäämään mua liinassa ilman ohjia ja jallareita, jotta oikea istunta löytyisi sieltä jostain satulan uumenista. ;)

Motivaatiota tietenkin lisää hyvä palaute. Mieletön fiilis kuulla valmentajalta, että olen tehnyt hyvää työtä Akun kanssa, ja että muutamat laukkapätkät olivat kerrassaan upeita. Tosiaan yhden valmennustunnin menin Ypäjällä Akulla. Ravissa on työstämistä, mutta laukka on ollut todella hyvää viime aikoina. Pariin otteeseen tulikin ihan älytön fiilis, kun sain laukan pyörimään paremmin kuin koskaan, ja jo valmiiksi edestä kevyt Aku nousi ihan uusiin sfääreihin ja tuntui, että ohjat olisivat vain kadonneet johonkin! Lisää sellaista.

Kuvia ei viikonlopulta valitettavasti pahemmin ole. Sunnuntaina (väsyneenä ja kroppa kipeänä) oli kuitenkin pakko mennä ratsimaan vielä Leevi ja Heppu - ja testaamaan upouusi kenttä! Tähän asti Leevin tallilla ei ole ollut kenttää, mutta mikä ihanuus siellä nyt koreilee! Tekemistä pohjan kanssa vielä riittää, mutta siinä pystyi jo hyvin kävellä, ravata ja ottaa laukkapätkiä. Kuvia eiliseltä ja tältä päivältä alla.

Heppu 3v. Ihan jatkuvasti ei näin nätisti mennä, mutta kokoajan paranee
ja hyvät pätkät lisääntyvät ja pitenevät!





Tällä kertaa lopetan tämän postauksen lopulta ikäviin asioihin, sillä Hepun isä, upea ja mahtava Sumiainen lopetettiin viime yönä. Itse en ole kyseistä herraa koskaan päässyt livenä näkemään, mutta Hepun omistajalta kuullut ja paljon lukenut Sumpin menestyksestä ja elämästä. Heppu on vielä kuin ilmetty isänsä. Voimia kaikille Sumiaisen taustajoukoille!

"Heppu", i. Sumiainen, ei. Lerkkana



2 kommenttia:

  1. Hei mehän voidaan pitää toisillemme liinatunteja!! :) oon miettiny tässä just välillä et olis kiva mennä välillä istuntajuttuja liinassa :)

    VastaaPoista
  2. Oi kyllä! :D ihan mahtavaa! Pitää sopia joku päivä ja mennä. :)

    VastaaPoista