Joskus menee kehnommin...

...mutta toisaalta, ilman huonoja hetkiä onnistumiset eivät tuntuisi niin antoisilta. ;)

Eilen kävimme treenaamassa Leevin kanssa raviradan ratsastuskentillä. Ajatus oli harjoitella tulevan viikolopun koulukisoja varten harmonisesti, elegantisti sekä herkästi ratsastajan ja ratsun saumattoman tasapainon ja yhteistyön kasvattamiseksi. Ja mikä oli lopputulos? Lepa liitää pitkin kenttää jännittyneenä ja täysin pois avuilta... välillä huudetaan (toim.huom: siis poni huusi, mutta minunkin teki muutaman kerran mieli...) ja välillä lentää pukki. 

Leevi selvästi oli jännittynyt paikan takia: raviskan kenttä on avoin tila, jossa on aina ennen käyty estekisoissa (stressaavaa puuhaa sekin). Treenaamisesta ei tosiaan tullut mitään, mutta ainakin poni sai liikuntaa! Lopuksi hypättiin pari pientä estettä mielenvirkistykseksi. Niistä poni meni oikein mielellään yli - jotain positiivista!

Leevin jälkeen vuorossa oli Aku ja Piko, joiden kanssa myöskään homma ei toiminut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Aku parani loppua kohden ja mukaan mahtui kyllä myös hyviäkin pätkiä. Piko taas oli hieman tahmealla päällä ja sitten välillä taas viipotti semmoista kyytiä, että ihan kun ei koskaan olisi kuultu sanaa "tahti". Noh, molemmista pojista alla kuvia niiltä ratsastuksen onnistuneilta hetkiltä.

Huomatkaa sävy-sävyyn asustus ;)

Rapsutusta kiitokseksi :)

Kun 3/4 päivän ratsastettavista oli tavalla tai toisella ollut nihkeitä, alkoi jo itse neiti ratsastajaakin epäilyttää, että missä se vika nyt oikein onkaan. :D Kuitenkin nro 4 eli Heppu oli nätisti, joten usko itseeni palasi vähitellen takaisin. Vaikka takana tiellä pärisi ja paukkui lava-auto, Heppu ei lähtenyt juoksemaan, vaan pienen kavahduksen jälkeen kuunteli hienosti ja rauhoittui saman tien. Päivän kohokohta oli (taas) pressujen kohtaaminen, joka alkaa olla jo Hepulle helppo nakki. ;)